Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 149

Ilm. 18

Tämän päivän tekstit ovat olleet minulle haastavia, sillä molemmissa puhutaan kostonhimoiseen sävyyn, mikä on kristillisyydessä aika marginaalinen teema. Olen pohtinut sitä, kuinka suojassa olen kasvanut pahuudelta ja vääryydeltä. Babylonin porton tuho oli mitä ilmeisimmin riemuviesti vainotuille kristityille ja uskon, että sen tulisi olla sitä myös meille: kun Jumalaa vastustavat voimat ja vallat kaatuvat, voimme saada rauhan. Samaan aikaan tässä maailmassa meitä ja ilmestyskirjan ajan kristittyjä on kutsuttu rauhaan; “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa” sanotaan Heprealaiskirjeessä (12:14), Jeesus itse sanoo ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”. Kun vääryys tulee omalle tai rakkaitten kohdalle, tätä ohjetta on mahdotonta noudattaa ilman luottoa Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon.

Tämän sanan äärellä päätin pysähtyä ja luopua hetkeksi osittaisesta uutispimennosta jossa tietoisesti elän. Mikä on sellaista, jonka kaameasta kohtalosta voi kukaan riemuita? Nopeasti mieleeni tuli “Poika raidallisessa pyjamassa”-kirjan kirjailijan jälkisanat: “..olin koko ajan varma siitä, että voisin käsitellä tätä aihetta (holokaustia) tarpeeksi kunnioittavasti vain lapsen silmien kautta, ja vieläpä erityisen naiivin lapsen, joka ei millään voi ymmärtää ympärillään tapahtuvia kauheuksia… [Me] elämme aidan toisella puolen, tuijotamme sen läpi oman turvallisen tukikohtamme suojista ja yritämme omalla kömpelöllä tavalla käsittää sitä kaikkea.”

Tämä luku ja Ilmestyskirja ylipäätään puhuvat minulle tänään siitä, että kaikelle sille pahuudelle, mikä saa meidät särkymään tai kääntämään katseemme pois oman mielenterveytemme tähden, se mitä voimme vain yrittää naiivisti ymmärtää, kaikelle sille Jumala on säätänyt ennalta tuomion. Kun ihmiset kysyvät, missä Jumala on, me voimme tietää, että Hän saattaa kerran vielä oikeuden voimaan.

Jeesus, tänään olen sanasi äärellä hämilläni. En ymmärrä maailman pahuutta, en voi käsittää mitä on oikeudenmukainen tuomio. Kiitos, että sinussa ei ole häivähdystäkään pahuudesta, epäioikeudenmukaisuudesta tai vahingonilosta, vaan saamme luottaa käsittämättömään hyvyyteesi. Kirkasta minulle tänäänkin, vähän enemmän, kuka sinä olet. Aamen.

Ada

Ps. 148

En voi lukea tätä psalmia ajattelematta samoilla sanoilla alkavaa ylistyslaulua (joka mitä ilmeisimmin pohjautuu tähän psalmiin). Minusta on ihanaa, että Raamatussa aivan kehotetaan laulamaan ylistystä ja meille on annettu kokonainen Psalmien kirja. Oman arkeni keskellä ylistyslaulujen laulaminen on monessa kohtaa pitänyt pään pinnalla. Ylistys on tietysti ennen kaikkea sitä, että kunnioitamme Herraa, mutta ihmeellisesti sekin on lahjaa myös meille, keino kääntyä Isän puoleen, kun omat sanat tai voimat hiipuvat.

Ilm. 17

Joitakin vuosia sitten kuuntelin YouTubesta Kangasalan seurakunnan Marko Sagulinin luentosarjan Ilmestyskirjasta ja tätä viikkoa varten palasin niihin. Voin suositella niitä yhtenä keinona lähestyä Ilmestyskirjaa, erityisesti jos haluaa syventyä yksityiskohtiin ja kiihkottomasti eri tulkintoihin, mitä näylle on annettu.

Luku 17 on Raamatussani otsikoitu Babylonin tuho. Babylonin katsotaan useimmiten edustavan Roomaa (ja se aikalaisille on varmasti ennen kaikkea puhunut siitä), mutta Babylonilla voidaan tarkoittaa kaikenlaista epäjumalan palvelusta, Jumalaa vastustavaa voimaa ja väärää hengellisyyttä. Minusta on mielenkiintoista, kuinka Jumalaa vastustavat pedot ja voimat yrittävät ilmestyskirjassa liittoutua, tässä Babylonin portto jopa ratsastaa yhdellä pedolla. Minulle tämä tänään puhuu siitä, kuinka monenlainen pahuus näyttää maailmassa kietoutuvan toisiinsa. Pohdin työkseni ja opintojeni takia maailman tuskaa aiheuttavia ongelmia, jotka tuntuvat toisinaan loputtomalta maatuskalta, joissa on kerroksina toistensa perään taistelua poliittisesta vallasta, rahan himoa ja ylisukupolvista rikkinäisyyttä. Ilmestyskirja kuitenkin lohduttaa meitä paljastamalla, että edes yhdessä nämä eivät voi kestää Kristuksen edessä. Käy jopa niin, että Jumala saa maailman pahuuden kiertymään itseään vastaan. 

Jeesus, kiitos siitä, että kaiken keskellä saamme kiittää ja ylistää sinua. Kun koemme toivottomuutta, kun näemme asioiden ajautuvan entistä huonommalle tolalle, saamme palata sanasi äärelle ja löytää aihetta kiittää sinua. Anna ylistyksen kannatella meitä tänään. Aamen.

Ada

Ps. 147

Maailman kauneus, mutkikkuus ja suuruus puhuvat minulle Jumalasta ja hänen teoistaan. Minulle korkeat kukkulat, vuoret, taivas ja merenranta ovat sellaisia maisemia,  joiden edessä huomaan Jumalan suuruuten. Myös muut luonnon ilmiöt voivat saada saman ihmetyksen aikaan, kuten psalmissa mainitut tähdet, lumi, rakeet, sade sekä viljan ja ruohon kasvaminen keväällä. Sama Jumala kohtaa meitä ja parantaa ne joilla murtunut mieli.

Ilm. 16

Psalmissa mainitusti Jumalan suuruus näkyy maailman suuruudessa ja luonnon ilmiöissä. Myrskyt, maanjäristykset ja muut rajut luonnon ilmiöt ovat jotain niin isoa ja sellaista mille emme voi mitään. En pidä sitä outona että ihmiset ovat ennen pitäneet ukkosta merkkinä jumalien vihasta tai merimiehet ovat olleet taikauskoisia myrskyn ja tyynen kelin pelossa. Se että voimme ymmärtää tieteen avulla mistä nämä saavat alkunsa ei tee niistä yhtään sen vähemmän Jumalallisia vaan päin vastoin, sillä sen kuka on luonut näin mutkikkaan systeemin täytyy olla vielä suurempi ja mahtavanpi kuin ukkosen ääni ja myrskyn jylinä antavat ymmärtää.

Tässä Raamatun kohdassa Jumala toimii vielä viimeisen kerran näiden kautta voimallisemmin kuin koskaan aiemmin. Hävityksestä ja tuhosta, joka ihmisiä kohtaa ja tilanteesta, joka suorastaan huutaa että Jumala on. Siitä huolimmatta suuri osa ihmisistä kieltää Jumalan. Tämä Raamatun kohta itsessään on hyvin synkkä ja voi tuntua jopa julmalta, kuitenkin tätä tapahtumaa on edeltänyt Jumalan meille antama pelastus Jeesuksen kuollemassa ja ylösnousemuksessa ja armo siinä miten kauan meille on annettu aikaa (yli 2000 vuotta) kääntyä Jumalan puoleen. Tämän kohdan jälkeen tulee taas se mitä odotamme nyt joulunakin nimittäin Jeesuksen saapuminen.

Elli