Kategoria: Luemme Raamattua

1 Aik. 27

Luuk. 20

Valtaapitävien politikointi ja Jeesuksen syyllistäminen alkoi. Jeesusta alettiin todella pelätä. Edellisen luvun lopussa kerrotaan, miten Jeesus tuli aika ryminällä temppeliin, vaikka matka Jerusalemiin oli tultu vaatimattomasti vain aasilla. Tämä sai aikaan huolta johtavilla paikoilla olevien keskuudessa, ja he alkoivat miettiä, miten raivata tämän rauhanhäiritsijän pois tieltä. Keinot olivat vähissä, sillä kansa tykkäsi Jeesuksesta ja oli koko ajan hänen ympärillä kuuntelemassa häntä. 

Niinpä ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat alkoivat pitää Jeesusta silmällä ja virittelivät ansoja Jeesukselle lähettämällä hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. En tiedä kiinnostiko heitä oikeasti se, oliko Jeesus Jumalan lähettämä Messias, mutta Jeesus osasi kuitenkin vastata kyselijöille vastakysymyksillä eivätkä he saaneet häntä kiinni puheistaan. Päinvastoin Jeesuksen puhe sai heidät ymmälle ja vaikenemaan.

Jeesus puolestaan antoi valtaapitävien kuulla kunniansa. Kaiken kansan kuullen Jeesus myös varoitti lainopettajien ulkokultaisuudesta, kun he nauttivat julkisuudesta ja kunniapaikalla istumisesta. He toimivat kuitenkin vastoin omaa opetustaan ja rukoilevatkin vain näön vuoksi. 

Yksi olennaisimmista kiistoista oli kysymys ylösnousemuksesta. Kuolema on viimeinen vihollisemme täällä maan päällä. Jeesus esitteli ylösnousemuksen niin, että tulevaan maailmaan pääsevät ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoiseksi. Ylösnousemuksessa tapahtuu radikaali muutos, jossa ollaan enkelien kanssa samanarvoisessa asemassa, kuolemattomia Jumalan lapsia. Ketkä sitten ovat arvoisia?

Meillä Jeesukseen uskovilla on perusteltu ylösnousemustoivo, koska Jeesus nousi kuolleista ensimmäisenä ja vahvisti näin koko Jumalan pelastussuunnitelman. Jeesuksen sanoin: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” (Johannes 11:25-26)

Juha

1 Aik. 26

Luuk. 19

Vaikka Sakkeuksella oli asiat aika hyvin publikaanien esimiehenä ja hyvin rikkaana, hän oli jostain syystä kiinnostunut Jeesuksesta. Ehkä se johtui siitä, että Sakkeuksella oli huono ja syntisen miehen maine ihan omasta syystään ammatinharjoittajana. Hän halusi nähdä ylhäältä puusta, mikä mies Jeesus oli, mutta Jeesus halusikin tavata hänet henkilökohtaisesti. Sakkeus otti iloiten Jeesuksen vieraakseen kotiinsa, kun Jeesus oli kutsunut itsensä kylään. Ilo jatkui sekä maan päällä Sakkeuksen kotona, että taivaassa, sillä “juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan” (10). Tämä kohtaaminen johti Sakkeuksen pelastumiseen ja parannuksen tekoon myös talousasioissa. Jeesuksen seura saa ihmeitä aikaan!

Rahasta puhutaan myös lisää. Palvelijoille uskotuista rahoista tuli mieleen se, että me Jeesuksen seuraajat olemme saaneet aika paljon mahdollisuuksia ja lahjoja käytettäväksemme evankeliumin eteenpäin viemiseen. Harmittaa sen  palvelijan puolesta, joka oli kätkenyt rahan eikä saanut palkkiota kuten ne, jotka olivat olleet vähässä uskollisia. Vaikuttaa siltä, että hän ei ollut löytänyt Jumalan armoa, anteeksiantoa eikä rakkautta, vaan hänelle jumala oli vaativa ja pelottava. Tämä vääränlainen kuva Jumalasta lamaannutti hänet toimettomaksi. Eikö siellä Korinttilaiskirjeessä sanota, että iloista antajaa Jumala rakastaa. Tätä muokaten voisikin myös sanoa, että iloista Jumalaa antaja rakastaa;)

Juha

1 Aik. 25

Luuk. 18

Ei tule koskaan lannistua rukoilemaan, kuten ei sekään leskivaimo lannistunut, jota tuomari ei suostunut auttamaan. Kyllä Jumala kuulee ja auttaa niitä, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi (18:1-8). Jos ei rukoilla, niin sitten ei saada rukousvastauksia. Onkohan lopun aikoina tällainen kutsu rukoukseen ja usko sen mahdollisuuksiin kadonnut, vai mitäköhän Jeesus tarkoitti jakeessa 8? Minulle rukous ei ole helppoa. Itse huomaan aina laiskistuvan kun asiat ovat kunnossa ja elämä soljuu mukavasti eteenpäin. Kun sitten vaikeuksia ja murheita tulee, se ihmeesti aktivoi rukouselämääkin. Viime aikoina on työssä ollut aika rankkaa ja olen usein pyöräillessäni töihin jakanut sydämen huoliani Jeesukselle pyytäen viisautta ja apua. Monta kertaa asiat ovat menneet eteenpäin yllättävilläkin tavoilla ja usein olen kiitollisin mielin palannut kotiin. Kiitos Jeesus!

Rukous on vuorovaikutusta ja apua pyytäessä saattaa joutua myös tutkiskelemaan myös omaa itseään ja sydäntään. Vertailu toisiin ei ole rakentavaa, mutta kun saamme ymmärrystä omasta tilastamme, on tuo publikaanin rukous tosi puhdistava ja vapauttava:” Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!” (13).

Jeesus näyttää esimerkkiä muille ottamalla vastaan lapset ja sokean kerjäläisen, joita muut eivät pitäneet arvossa. Mekin saamme olla  lapsenkaltaisia Jumalan lähellä. Ottakaamme valtakunnan lahjat ja kosketus vastaan niin kuin lapset, innokkain, odottavin ja turvallisin mielin. Isä pitää huolta lapsistaan! Lisäksi voisi pohtia Jeesuksen kysymystä:”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” 

“Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!”

Juha