Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 31

Jaakob perheineen lähti matkaan salaa, koska Jaakob ei luottanut Laabaniin. Miehet kuitenkin tekivät myöhemmin sovinnon keskustelujen päätteeksi. Minua pysäytti miettimään, kuinka on vain päästettävä seuraava sukupolvi elämään omaa elämäänsä. Sitä olen jo yli kuusi vuotta harjoitellut ja edelleen harjoittelen. Omat kädet eivät yllä huolehtimaan kaikesta. Jaakobista oli Jumala pitänyt huolen ja siunannut. Sama Jumala pitäköön myös meistä ja seuraavista sukupolvista huolta, mitä ikinä kohtaavatkaan elämässään.

Matt. 2

Tässä luvussa minua ihmetyttää Joosefin, Jeesuksen perusperheen isän uskollisuus. Hänen sanomakseen ei ole kirjoitettu yhtään repliikkiä. Hän saa näkyjä, eilisessä luvussa yhden ja tässä luvussa kaksi ja niiden perusteella hän toimii, tekee isoja siirtoja perheensä hyväksi. Emme tiedä, mitä Joosefin ja Marian suku ajatteli Joosefin perheen ratkaisuista. Pitivätkö heidän matkaansa Egyptiin haihatteluna, häpeän pakoiluna vai mikä lie ollut suvun ja kyläläisten kanta. Tällaisia miehiä ja naisia uskoisin edelleen olevan, jotka eivät pidä ääntä itsestään, ainoastaan toimivat saamansa näyn tai jumalisen ymmärryksen mukaan. Ulospäin näkyy ainoastaan heidän valintansa. Herra heitä siunatkoon ja vahvistakoon valinnoistaan johtuvissa sisäisissä ja ulkoisissa paineissa.

Pirkko

1. Moos. 30

Luku kuvaa lisää perheen sisäisiä jännitteitä. Sisarukset kun olivat vaimona samalle miehelle, on siinä asetelmaa. Sisaruskateus ehkä ja lisäksi kilpa miehen huomiosta ja kun toinen on rakkaampi miehelle kuin toinen, siihen vielä toisen lapsettomuuden häpeä.

Raakelin lapsettomuuden häpeä päättyi, kun hän sai pojan, Joosefin. Jaakob halusi nyt itsenäistyä enonsa taloudesta ja oveluudella hän hankki itselleen kunnon karjan. Suurperheen isän piti keksiä keinot, jolla perhe selviytyisi. Jaakob vaikuttaa kaiken keskellä kantaneen vastuuta perheestään ja oli viimein kyvykäs ja halukas olemaan perheen pää. Viisautta niille, joilla on tai joille on tulossa vastuu perheestä.

Matt. 1

Nyt hypätään Uuden testamentin alkuun. Jeesuksen, Voidellun sukuluettelo on mielenkiintoista luettavaa. Jos inhimillisesti ajatellen rakentaisin Jumalan Pojan sukupuun, se olisi sukupolvesta toiseen erityisen hengellisiä ja lähes synnittömiä esi-isiä tai -äitejä, hurskautta hyriseviä henkilöitä. Tässä Jeesuksen sukupuussa on mukana melkoisia sotkuja ja mutkia, vieraan kansan edustajia, syyllisyyden kantajia, langenneita. Jumalan suuruus ja armollisuus suunnitelmansa läpiviemisessä näkyy selvästi tässä listassa. Hän näkee enemmän kuin inhimillinen silmä.

Joosef, Jeesuksen isä oli tehdä oharin. Hänen tilanteestaan luemme, että Jumala puuttui inhimilliseen ja kulttuurisesti perusteltuun suunnitelmaan ilmestymällä näyssä. Minusta tämä ilmiö on varsin lohduttava, kun elämässä on niin usein valintoja, joskus suuriakin siirtoja, joiden hyötyjä ja haittoja mittailemme inhimillisesti ja sokeutuneena omaan kulttuuriimme.

Omaa sukupuutani tunnen varsin vähän. Kuulumme kaikki nälkävuosista ja monista sodista selviytyneisiin sukuhaaroihin. Jumalan suurta armoa. Juuri sinut ja minut on valittu ja kutsuttu tätä tällaista aikaa varten.

Pirkko

1. Moos. 29

Jaakob tapaa enonsa Laabanin. Laaban sai kuulla Jaakobin tarinan ja totesi, että Jaakob on todellakin samaa luuta ja lihaa kuin hän itse. Tajusikohan Jaakob, että hän on tekemisissä petturiluonteisen enonsa kanssa. Laabanin petos tuli ilmi, kun hän antoi Jaakobille vaimoksi ensin Leean, vaikka Jaakob oletti saavansa Raakelin. Jaakob sai maistaa petetyksi tulemista, mutta sitkeästi hän odotti Raakelin saamista vielä toiset seitsemän vuotta. Tällainen useamman vaimon ja palvelijattarien asetelma ei ollut helppoa perhe-elämää. Jos on perheissä sotkuja nykyisin, on niitä ollut jossain muodossa ennenkin. Herra armahda meitä. 

Ilm. 22

Jo eilisessä luvussa ja tämän päivän luvussa kuvailtu taivas on jotain sellaista, mitä emme pysty kuvittelemaan kuin vajavaisesti, vaikka siitä meille kirjoitetaankin tässä Johanneksen ilmestyksessä, Raamatun viimeisessä kirjassa. Asioita, joita taivaassa näemme, ei ole tässä ajassa puhtaudessaan nähtävillä. Entä jos olisi? Olisiko turismi tuhonnut ja mitätöinyt sen arvon? Vai tuhoutuisiko turisti nähtyään kaiken näin puhtaan ja jumalisen?

Me näemme kerran tämän kaiken. Moniin ajallisin asioihin kiintymisestä huolimatta olemme sitä joukkoa, joka haluaa sanoa ”Tule, Herra Jeesus”.

Pirkko