Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 25

Luvussa on mukana elämän suurimmat asiat, syntymä ja kuolema, jonka jokainen käy läpi täällä maan päällä. Kuulostaa aika täyteläiseltä elämältä tuo elämä, jonka Abraham eli. “Abraham eli kaikkiaan 175 vuotta. Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo” (7-8).

Kuuntelin lomalla Frank Martelan kirjaa elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se tuli mieleeni kuin mietin sanontaa “elämästä kyllänsä saaneena”. Kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä hyviä ideoita ja ohjeita, joiden avulla voi löytää merkityksellisen elämän. Panosta ihmissuhteisiin; auta muita, niin tulet itsekin autetuksi; tule ihmiseksi, joka olet ja ota kaikki kykysi käyttöösi! Sisältö jäi kuitenkin vähän kapeaksi, koska kirjoittaja sulki pois elämän tarkoituksen löytymisen pitäen sitä liian ulkopuolisena annetuksi. Näin hän jätti yliluonnollisen ja Jumalan ulos ajattelustaan. Itse kokemusasiantuntijan roolissa voin kertoa, että minulle elämän tarkoitus ja merkitys aukesi, kun löysin yhteyden Jumalaan. Kun liityin mukaan Jumalan suureen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen, sain tarkoituksen löytymisen lisäksi kokea lepoa ja rauhaa.  Elämän tarkoitukseksi voisin tarjota esim. tätä ns. rakkauden kaksoiskäskyä, jonka kautta löytynee myös merkitys:” ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Sitten kaksosten pariin. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta jotain tuttua on tässä Jaakobin ja Esaun tarinassa. Ensin kiinnittyi huomio siihen, että jo syntymättömien lasten äidin ja ehkä lapsienkin puolesta rukoiltiin, koska Rebekka oli hedelmätön Iisakin äidin tapaan. Koska Esau syntyi ensin ja oli siis vanhempi, hänelle olisi normaalisti kuulunut esikoisen oikeus ja siihen liittyvä Jumalan siunaus. Jumalan kuitenkin muutti järjestystä siten, että Iisakin pojista nuorempi, eli Jaakob, sai erityisaseman ja vanhempi, eli Esau joutui palvelemaan häntä. Näin tässä menetystarinassa sitten kävi, että halvalla meni esikoisoikeus. Jaakob oli siitä kummallinen päähenkilö, että vaikka hän toimi usein väärin, niin siitä huolimatta Jumala valitsi hänet ja loi hänen kauttaan Abrahamille luvatun suuren suvun. Jumala ei hylkää väärintekijöitäkään!

Meidän kaksosista, jotka ovat jo aikuisia miehiä, on myös ihmeellinen tarina kerrottavana. Vaimollani oli ongelmia raskauden kanssa ja hän joutui usein käymään lääkärissä ja sairaalassakin lepäämässä. Olimme jo aika onnettomia. Muistan kun eräänä yönä keskellä epätoivoa otimme Raamatun ja aloimme lukea sitä varmaan jostain peukkupaikasta. Silloin silmiimme avautui jae, jonka olemassaolosta emme olleet edes tietoisia, Jesaja 49:20 “Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: »Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan.»”. Niin siinä sitten kävi, että tämän lupauksen toteutumisen toivossa me kaikki selvisimme ja lääkäri lausui lähes samat sanat käydessämme tarkistuskäynnillä raskauden loppuvaiheessa. Kiitos Jumalalle hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan!

Ilm. 18

Juha

1. Moos. 24

Jumala oli siunannut Abrahamia kaikin tavoin:” Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja” (35). Nyt oli tulossa unelmaminiä, match made in heaven.  Abraham oli lähettänyt rukousten kera palvelijansa etsimään pojalleen Iisakille vaimoa, ja Jumala johdatti palvelijan oikean tytön luo. Rebekka oli rukousvastaus, joka oli valmis nopeisiin ratkaisuihin. Hän luotti Jumalan johdatukseen ja sanoi:”Tahdon!” Näin Jumala kauniilla tavalla johdatti nuoret yhteen. Vaikka Abraham oli laittanut morsiamen etsinnän liikkeelle ja se oli tavallaan järjestetty liitto, oli mukava lukea, miten rakkaus yhdisti heidät toisilleen.

Tämä tarina on ihmeitä täynnä, kuten moni muukin asia, minkä Jumala järjestää. Jumalan johdatusta kannattaa rukoilla. Jer. 31:9 Jumala lupaa johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Varsinkin suurten ratkaisujen alla  on syytä varata aikaa rukoukseen ja etsiä Jumalan tahtoa. Jumala voi antaa meille selvän sisäisen varmuuden ja levollisuuden siitä, että juuri tämä on oikea valinta ja oikea ratkaisu tähän tilanteeseen. Raamatusta on myös hyvä etsiä viisautta valintoihin. Eipä ole haitaksi kysyä neuvoa myös luotettavilta kavereilta, joilla on elämänkokemusta, ja pyytää esirukousta asian puolesta. Keskustelu selkeyttää usein omia ajatuksia, antaa uusia näkökulmia ja myös mahdollisuuden käyttää tervettä järkeä eri vaihtoehtoja punnitessa. Joskus Jumala puhuu olosuhteiden kautta ja ihmeidenkin kautta. Kaikkein vaikeinta on varmaan kuitenkin odottaminen ja epätietoisuudessa eläminen! 

Kun vielä menneitä muistelen, niin tämä vaimoasia laittoi minutkin rukoilemaan aikoinaan aika ahkerasti, ja kyllä se kannatti! Tunsimme toinen toisemme jo aiemminkin, mutta kun Jumala johdatti meidät samaan työpaikkaan, niin sitten se lempi leiskahti! Nyt on sitten aika rukoilla nuoremmalle sukupolvelle Jumalan johdatusta ja siunausta elämän valintoihin.

Ilm. 17

Juha

1. Moos. 23

Abraham oli suuressa arvossa vieraassa maassa. “Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme!” Aiemmin (21:22) annettiin Abrahamista myös hyvä todistus:”Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.” Hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalan lupauksiin teki hänet hienoksi esimerkiksi. Abrahamia johdatettiin askel kerrallaan: ”Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa” (Hepr. 11:8). Aabrahamilla oli herkkyyttä kuulla kun Jumala puhui hänelle eikä hän kyseenalaistanut Jumalan puhetta, vaan toimi kuuliaisesti. 

Luvussa kerrotaan myös suuresta surusta. Aabrahamin vaimo ja pitkäaikainen elämänkumppani Saara kuoli 127-vuotiaana. Abrahamille se oli varmaan raskas hetki. Olihan hän Saaran kanssa tehnyt yhdessä pitkän matkan Jumalaa seuraten. Hän hoiti surutyötä itkemällä, viettämällä valittajaiset ja hankkimalla hautapaikan, jotka ehkä kertovat heidän loppuun asti kestäneestä rakkaudestaan tai sitten vaan velvollisuudesta järjestää vaimolle asianmukaiset hautajaiset.

Itselleni heräsi vähän empatiaa Saaraa kohtaan, koska vain Abrahamia kehuttiin yhteisistä saavutuksista, mutta se taisi olla maan tapa silloin. Saara ei päässyt helpolla elämässään. Paimentolaisena eläminen jatkuvasti liikkeellä olevan miehen kanssa oli varmaan vaativampaa kuin kaupungissa eläminen. Lapsettomuus oli hänelle suuri murhe elämässä. Hän kunnioitti miestään, oli hyväkäytöksinen, kaunis ja sai osakseen arvostusta myös Abrahamilta. Abraham kuunteli myös vaimoaan ja kriisitilanteissa Saaran sanalla oli painoarvoa. Tästä esimerkkinä oli mm. se, kun Saaran painostamana Abraham lähetti raskain mielin Haagarin ja Ismaelin maailmalle.  

Lähtiessään Abrahamin matkaan, ei Saarakaan tiennyt miten ihmeellisen elämän hän sai elää ja vielä synnyttää ikäihmisenä lupauksen pojan Iisakin. Yhdessä he jaksoivat loppuun asti Jumalaa kuunnellen ja seuraten. Jumala antoi hänelle myös kuninkaallisen nimen Saara, joka tarkoittaa ruhtinatarta. Saaran nimi löytyy myös Heprealaiskirjeen 11 luvun uskon esikuvia listauksesta: “Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa oli ohi” (Hepr. 11:11). Voinee kai sanoa, että Jumala antoi Abrahamille avun, joka oli hänelle sopiva.

Tuli mieleen itsekin useita vuosikymmeniä avioliitossa eläneenä se, miten helppo on arkipäiväistää puolison merkitys elämässä. Myönteisen palautteen antaminen, kehut ja kiitokset ovat tärkeä osa kukoistavaa suhdetta. Nyt voisi ottaa siitä itselleen haasteen ainakin täksi päiväksi;)

Ilm. 16

Juha