Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 22

Abrahamin tarina on varmaan yksi äärimmäisistä tavoista koetella uskoa. Se tuntuu aika oudolta enkä ymmärrä miksi tällainen vaatimus annettiin Abrahamille. Ehkä paikalliset sen ajan ihmiset ymmärsivät sen paremmin. Abraham selvisi kuitenkin tilanteesta kunnialla ja sai siitä palautteena:” Nyt minä tiedän, että pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi” (12). Tästä onnistumisesta tuli myös siunaus ja lupaus lukemattomista jälkeläisistä: “Sinun jälkeläistesi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska olit minun äänelle kuuliainen!” (18) Näiden varassa oli hyvä jatkaa matkaa.  

Kyse on siis kunnioituksesta, rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, eli kasvusta rakkaudellisessa suhteessa häneen. Jumalan pelko opettaa kuuliaisuuteen ja ohjaa tekemään sellaisia valintoja, jotka ovat Jumalan sanan opetuksen mukaisia. Uskoa ja vakaumustamme koetellaan tässä monella tavoin. ”Onko Jumala todella sanonut niin?” Lisäksi vastoinkäymisiä ja haasteita on jokaisen tiellä riittävästi, myös sellaisia, jotka saattavat kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatella, että Jumala järjestäisi meille ylimääräistä kiusaa koetellakseen meitä. Voisiko ajatella, että pikemminkin hän antaa meille vapauden valita synnin ja paholaisen houkutukset, vaikka ne voivat erottaa meidät hänestä. Onneksi armoa riittää ja Jumala  on valmis antamaan anteeksi Kristuksen tähden, jottei  yhteytemme katkeaisi. 

UT:n uhrimieleen kannustava jae löytyy roomalaiskirjeestä:”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” 

Siunausta matkaan!

Ilm. 15

Juha

1. Moos. 21

Tämä luku puhuu kaikkivaltiaan Jumalan lupauksista ja uskollisuudesta, ilosta ja naurusta. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta toteuttaa. Jumala piti huolen Saarasta ja täytti antamansa lupauksen. Iisakin syntymässä voi nähdä samankaltaisuutta Jeesuksen syntymälle. Kummassakin tapauksessa tuli esiin Jumalan ihme. Lupausten varassa eläminen vaatii uskoa. Usko ja kärsivällisyys loppui jo Abrahamilta ja Sarailta aiemmin, ja palvelija Hagar synnytti Abrahamille lapsen vaimonsa pyynnöstä. Tämä lapsi Ismael ei ollut uskon lapsi, vaan omavoimaisuuden osoitus. Hänestäkin Jumala piti kuitenkin huolen. Jumala kuuli Hagarin pojan valituksen ja lähetti enkelin häntä auttamaan. ”Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan” (20). Jumalan uskollisuus ja huolenpito jatkui ja hän lupasi Abrahamille, että myös orjattaren pojasta kasvaa suuri kansa. Näin Jumala armossaan lupaa myös meille:”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää” (2. Tim. 2:13).

Nyt kun on meneillään Missio2022, niin voimme lukea missiokirjasta mielenkiintoisia tarinoita monista Jumalan ihmeistä. Löytämisen riemua on vaikea kuvailla, mutta se on jokaisella erilainen. Saaralle Jumalan lupauksen toteutuminen merkitsi iloa ja naurua, josta kertoo myös pojan nimi. Iisak on suomalainen muoto heprealaisesta nimestä Jitzhak (חָק), joka merkitsee ”hän nauraa”. Saara sanoi:” Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani” (6). Muistetaanko vielä rukouksin Missiota, jotta monet ihmiset voisivat iloita löydöistä Jumalan kanssa!

Minäkin koin eilen syvää sisäistä iloa, tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta, kun monta päivää hukassa olleet ympin kokeet löytyivät. Niiden puolesta tuli usein huokailtua Jeesuksen puoleen! Kiitos Jeesus, että autat pienissä ja suurissa asioissa! Iloa ja naurua lisää, kiitos!

26.10.2022

Ilm. 14

Juha

1. Moos. 20

Tämä kohta Abrahamin elämästä ei ollut muistissani. Huomioni kiinnittyi ehkä vähän epäolennaiseen asiaan, eli hänen epärehelliseen toimintaan eläessään siirtolaisen elämää. Pelko sai hänet valehtelemaan, koska hän pelkäsi henkensä puolesta ja vaimonsa menettämistä, Tämä tuntuu ihan riittävän hyvältä syyltä tällaiseen itsepuolustukseen. Jumala toi Abrahamin teon valkeuteen ilmestymällä unessa ko. kaupungin kuninkaalle Abimelekille. Koska Abimelek on toiminut vilpittömin mielin, hän sai elää. Abilemek otti asian esille Abrahamin kanssa, jonka rukouksen kautta Jumala päästi Abimelekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja orjattarensa. 

Pelko voi saada usein käyttäytymään epärehellisesti. Pelko vaikeuttaa myös vaikeiden asioiden nostamista esiin, ja toisten miellyttämisen halu voi johtaa puhumaan hieman muunneltua totuutta, joka ei helpota yhdessä eloa. Toisaalta huomaan, että asioiden liioittelu ja tarinoiden “rikastaminen” on myös luonnollinen tapa saada huomioita itselleen. Ihmismieli toimii aika mielenkiintoisesti ja hallitsemattomastikin, jos ei ole tarkkana. Ihmispelko voi olla esteenä myös evankeliumin kertomisessa. Jumalan pelko on kai se ainut toivottava pelko näissä elämän tärkeissä suhteissa. Kun pelkäämme Jumalaa, meidän ei tarvitse pelätä ihmisiä eikä miellyttää muita saadaksemme hyväksyntää ja huomiota itsellemme. “Pelkoa rakkaudessa ei ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa” (1. Joh. 4:18)

Armoa ja rauhaa päivääsi toivotellen!

 

Ilm. 13

Juha