Kategoria: Luemme Raamattua

4 Moos. 21

Israelin kansa valitti jälleen. Nyt valitus kohdistui veden lisäksi ruokaan. Jumala huolehti kansan ruokailuista manna-ihmeen kautta. Manna kesti yhden päivän ja tämä ihme toistui päivittäin. Valitus johti tilanteeseen, jossa Jumala salli myrkkykäärmeiden purra kansaa. Monia kuoli puremiin. Tuossa tilanteessa kansa tajusi tehneensä väärin ja katui syntejään. 

Jumalan vastaus synnintunnustukseen oli erikoinen: Mooseksen tuli tehdä pronssikäärme ja nostaa se tangon päähän. Jokainen, joka katsoi pronssiseen käärmeeseen, pelastui  käärmeiden myrkyltä.  Raamattu on kokonaisuus, jossa Vt avautuu Ut:n kautta. Jeesus otti esille Mooseksen tekemän pronssikäärmeen ja vertasi sitä itseensä, Joh 3:14-16. 

Kun Mooses teki pronssisen käärmeen, niin se oli samanlainen kuin myrkylliset käärmeet. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, niin Jumala teki Hänet synniksi meidän puolestamme. “Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.” 2 Kor 5:21. Jeesus ei itse tehnyt syntiä, mutta Jumala laittoi meidän syntimme Hänen päällensä.

Mietin vielä kansan tilannetta erämaassa. Käärmeen puremilta parantumiseen riitti katsominen pronssiseen käärmeeseen. Siinä ei tutkittu kunkin taustaa ja tekemisiä. Pronssista käärmettä katsoi hyvin erilaisia ihmisiä. Pelkkä katsominen riitti. Sama pätee uskossa Jeesukseen. Riittää kun tunnustaa tarvitsevansa anteeksiantamusta. Riittää kun tunnustaa sen, että Jeesus on kuollut ristillä minunkin puolestani. 

Luuk. 22

Jeesuksen rukoushetki on koskettava. Siinä Jeesus kävi läpi hiljaisen viikon tapahtumat ja valmistautui kohtaamaan ne. Hän rukoili Isää, jolla olisi ollut valtuudet pelastaa hänet ristinkuolemalta.  Kyse oli kuitenkin Isän ja Pojan suunnitelmasta, joka tuli toteuttaa. Jeesus taipui Isän tahtoon. Silloin kun me kamppailemme sen asian kanssa, että rukouksiimme ei vastata, niin on hyvä palata Jeesuksen rukoustaisteluun Getsemanessa. Jeesus ja Isä ovat lähellä silloinkin, kun vastausta ei kuulu tai se ei ole meidän toiveittemme mukainen. 

Mika

4 Moos. 20

Kirjoitan loppuviikosta myös Mooseksen kirjojen luvuista. Tämän päivän luvussa Mooses tekee virheen, joka ei tunnu isolta. Sillä on kuitenkin merkittävät seuraukset Mooseksen elämässä.

Mooseksen tehtävä oli kaikkiaan ainutlaatuinen, hyvin vaativa. Olosuhteet erämaassa olivat kovat ja kansa taipuvainen unohtamaan Jumalan huolenpidon. Veden saaminen oli erämaassa iso haaste. Kansaa oli paljon, joten sitä tarvittiin runsaasti ja säännöllisesti. 

Valittaminen ja tyytymättömyys tarttuivat varsin helposti. Kansa oli saanut kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa koko erämaavaelluksen ajan ja tällä kertaa veden puutteessa he syyttivät Moosesta ja Aaronia kansan tuomisesta erämaahan. Egyptin orjuus tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin erämaa. Mooses ja meinivät tuossa tilanteessa pyhäkköteltalle ja painoivat kasvonsa maahan. Tässä käy ilmi jotain olennaista Mooseksesta johtajana. Hän kääntyi Jumalan puoleen vaikeassa paikassa. 

Jumala vastasi Moosekselle ja antoi ohjeet, miten tilanteessa tulee toimia. Mooseksen tuli puhua kalliolle ja vettä tulisi. Mentyään kansan luokse Mooseksen hermot pettivät ja hän käyttäytyi sopimattomasti. Ensinnäkin hän sanoi, että tästä kalliostako MEIDÄN pitäisi saada teille vettä. Ja sitten hän löi kalliota, vaikka sille piti vain puhua. Seurauksena oli se, että Jumala ei sallinut Mooseksen viedä kansaa perille saakka luvattuun maahan, vaan loppuosa jäisi Joosuan tehtäväksi.

Erämaavaellus on kuva myös meille tämän päivän Jumalan kansalle. Luvattu maa on vielä edessä, mutta jo nyt Jeesus on luvannut huolehtia tarpeistamme. Meille kuuluu kehotus etsiä Jumalan valtakuntaa ja asettaa se etusijalle elämässämme. Vaikka pettymyksiä tulee, niin entiseen ei kannata haikailla.

Luuk. 21

Tästä luvusta mieleeni jäi erityisesti jae 33: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Maailma ympärillämme on kiihtyvässä muutoksessa. Tämä aiheuttaa levottomuutta. Muutoksen keskellä on jotain, joka pysyy samana ja jonka varaan voin rakentaa elämääni. Jeesus ja Jumalan sana pysyvät muuttumattomina. 

Jeesuksen elämään kuuluvat asiat ovat tapahtuneet tässä maailmassa ja ne ovat muuttaneet maailmaamme lopullisesti. Jeesus syntyi ihmiseksi, kärsi ristinkuoleman, nousi ylös kuolleista, astui ylös taivaisiin ja elää tänään. Ja saapuu kerran takaisin tähän maailmaan Kuninkaana. Heprealaiskirjeen lopussa tämä ilmaistaan näin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” 

Kun mietimme sitä, millainen Jumala on, niin meidän täytyy palata aina uudelleen Jeesukseen. Jeesus sanoi, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Jeesuksen hyvyys ja sydämen lempeys säilyvät hänen olemuksessaan aina. Siksi maailman loppua ajatellessa pitää keskittyä Jeesukseen. Sitä kautta saamme sisäisen levon epävarman maailman keskellä. 

Mika

4 Moos. 19

Luuk. 20

Suuren neuvoston jäsenet yrittivät kyseenalaistaa temppelissä Jeesuksen valtuuksia. Jeesus teki vastakysymyksen, johon neuvoston jäsenet eivät ihmispelossaan kyenneet vastaamaan. Seuraavaksi Jeesus kertoi vertauksen viinitarhan vuokraajista. Siinä hän toi ilmi juutalaisten hengellisten johtajien aikomuksen tappaa hänet, 20:19. Kuulijat ymmärsivät vertauksen keskeiset pointit. Jumala oli lähettänyt profeettoja ja nyt Hän lähetti Poikansa. Hän on perillinen, kulmakivi, jonka rakentajat hylkäsivät.

Jeesusta ei saatu sanoistaan kiinni, jotta hänet olisi voitu luovuttaa tuomittavaksi, 20:20. Vastustajat joutuivat vaikenemaan. Jeesusta hiillostettiin vielä kysymyksillä veron maksamisesta ja ylösnousemuksesta. Jeesusta ei voitu todeta syylliseksi mihinkään.

Tämä luku luo pohjaa sille, mitä Luukkaan viimeisissä luvuissa kerrotaan. Jeesus sai valtuutensa Isältä. Hän oli synnitön. Siksi Hänen kuolemansa saattoi olla kertakaikkinen uhri, jonka perusteella me saamme anteeksi ja pääsemme yhteyteen Isän kanssa. Jeesuksella oli häkellyttävää viisautta vastata vastustajilleen ja opettaa kansaa. Kaikkein ihmeellisintä oli kuitenkin se rakkaus meitä ihmisiä kohtaan, että Hän kuoli syyttömänä meidän puolestamme. Tätä en voi loppuun asti ymmärtää. Mutta voi kiittää ja ylistää Häntä.

Mika