Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 7

1.Moos 7:1 ”Sitten Herra sanoi Nooalle: ”Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut tässä sukupolvessa vanhurskaaksi edessäni.” Nooa oli vanhurskas, koska hän uskoi. Arkki on valmistunut, ja Nooa odottaa Jumalan lupauksen täyttymistä. Arkki seisoo kuivalla maalla ja ihmiset ympärillä jatkavat ihmettelemistään. Ei ole varmasti Nooalla ollut helppoa. Ehkä epäilykset ovat ajoittain nousseet hänenkin mieleensä. Pitääkö Jumala varmasti lupauksensa? Entä jos Jumala onkin unohtanut? Meidänkin mieleemme voi ajoittain nousta vastaavanlaisia epäilyksiä, jos olemme ahdistavassa tilanteessa tai odotamme Jumalalta vastausta, jota ei vain tunnu kuuluvan. Lopulta Nooan odotus kuitenkin palkitaan ja Jumala täyttää lupauksensa. Nooa perheineen saa luvan nousta arkkiin. Nooan perheen lisäksi arkkiin menivät pareittain uros ja naaras kaikista niistä eläimistä, jotka Jumala määräsi. Mielenkiintoista on, että eläimet menivät arkkiin Jumalan ohjaamina, eikä Nooan siten tarvinnut niitä itse pyydystää.

Jumalan tarkasti määräämänä ajankohtana tapahtui todellinen ilmastonmuutos. Armonaika päättyi ja Jumala sulki arkin ovet. Taivaan ikkunat aukenivat ja maan päälle tuli sade, joka kesti 40 päivää ja 40 yötä. Nooa, hänen vaimonsa, poikansa ja poikiensa vaimot pelastuivat. Yhtä varmasti kuin Jumala piti Nooalle antamansa lupauksen, Hän pitää meille antamansa lupauksen pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta.

3. Joh. 1

Kolmas Johanneksen kirje on laadittu Gaiukselle, Johanneksen hyvälle ystävälle. Kirjeen toisessa jakeessa Johannes viittaa ystävänsä fyysiseen terveyteen, jonka hän toivoo olevan yhtä hyvä kuin hänen hengellinen terveytensä Totuudessa on. Sairaudet ehkä painoivat, mutta henki oli eheä ja raitis. Tästä herää ajatus, että ihminen, joka on hengellisesti terve Kristuksessa Jeesuksessa, huokuu Jumalan rakkautta ja totuutta, vaikka hänellä olisi jokin fyysinen vaiva tai vamma. Veljet Kristuksessa Jeesuksessa olivat koetelleet Gaiuksen antamaa opetusta ja antaneet hänestä Johannekselle hyvän palautteen. Toisessa kirjeessään Johannes oli kehottanut olla osoittamatta vieraanvaraisuutta heille, jotka vääristävät evankeliumia. Tässä kirjeessä hän puolestaan muistuttaa osoittamaan lähimmäisen rakkautta ja hyvyyttä niille siskoille ja veljille, jotka elävät Totuudessa. Kirjeessään Johannes kiittelee Gaiusta myös hänen antamastaan rohkaisusta ja varustuksesta veljille, jotka ovat viemässä evankeliumia eteenpäin. Tässä on hyvä esimerkki myös meille oman aikamme kristityille. Tarvitaan niitä, jotka lähettävät, sekä niitä, jotka lähtevät. Lähetystyöntekijöiden / evankeliumin julistajien työn tukeminen on Jumalan tahdon mukaista, ja siinä työn tukija tulee itse osalliseksi samasta tärkeästä työstä. Jokaisen seurakuntalaisen tehtävä on arvokas ja tärkeä, jotta evankeliumi kulkee eteenpäin.

Johannes mainitsee kirjeessään myös Diotrefeen, josta hän puhuu hyvin toisella tavalla kuin Gaiuksesta. Kirjeestä voi päätellä, että Diotrefes rakasti valtaa jopa siinä määrin, että toimi varsin häikäilemättömästi. Hän halusi erottaa kaikki, jotka eivät tukeneet häntä. Samaa on valitettavasti nähtävillä omana aikanammekin. Ylpeys ja vallanhalu sokaisee hämmästyttävän helposti jopa seurakunnissa. Hyvä olisi pohtia, mihin itse kunkin palvelutyö perustuu. Tehdäänkö se oman egon korottamiseksi vai Jumalan kunniaksi. 1.Piet. 3-4 ”Salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” Hiljainen ja nöyrä henki meillä voi olla vain Pyhässä Hengessä. Kolmas Johanneksen mainitsema henkilö on Demetrios, josta on kerrottavana pelkkää hyvää. Hän oli pysynyt Totuudessa, eikä etsinyt omaa etuaan. Demetrioksesta saa Johanneksen kirjeen perusteella kuvan ihmisestä, joka palveli lähimmäistään tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Vaikuttaa siltä, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan, eikä hänen tarvinnut kalastella ihmiskunniaa.

Liisa

1. Moos. 6

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 6. luvun alussa kerrotaan ihmiskunnan lisääntymisestä maan päällä sekä Jumalan pojista, jotka ottivat itselleen vaimoja maan asukkaille syntyneistä tyttäristä. Tästä heräsi kysymys, keitä ovat nämä mainitut Jumalan pojat. Tarkistin asian eri raamatunkäännöksistä. Oli mielenkiintoista huomata, että v. -92-käännös kääntää käsitteen ”jumalien pojat”, kun taas Raamattu kansalle-, -33/-38- ja 1776-käännös sekä KJV puhuvat Jumalan pojista, jotka yhtyivät maan tyttärien kanssa. Näiden välisistä liitoista syntyi jälkeläisiä, joita kuvataan jättiläisiksi tai muinaisajan kuuluisiksi sankareiksi. Kysymystä pohtiessani löysin kolme selitystä, joilla Jumalan poikien identiteettiä on selitetty: 1) he olivat langenneita enkeleitä, 2) he olivat voimakkaita johtajia, tai 3) he olivat Setin jälkeläisiä, jotka avioituivat Kainin jälkeläisten kanssa. Raamattua lukiessa mieleeni nousi ajatus, että näissä jälkeläisissä on oltava jotakin hyvin vakavaa Jumalan tahdon vastaisuutta, tai jotakin mikä tekee heistä enemmän kuin tavalliset syntiset ihmiset. Aloin tutkia näkemystä siitä, että he olisivat langenneita enkeleitä. Tätä näkemystä on kuitenkin kritisoitu sillä, että Matt. 22:30 kerrotaan: ”Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.” Tämän mukaan enkelit eivät siis avioidu. Toisaalta näissä jakeissa ei kuitenkaan sanota, etteivätkö enkelit kykenisi avioitumaan tai olemaan lisääntymiskykyisiä, vaan pikemminkin, ettei heidän kuulu tehdä niin. Enkelithän voivat ottaa ihmismuodon (esim. Mark. 16:5). Myös Lootin vieraina olleiden enkeleiden kuvattiin esiintyvän ihmisen muodossa, fyysisessä hahmossa. Lisäksi Jobin kirjassa (esim. Job 1:6) käytetään ilmaisua Jumalan pojat, jolla selkeästi viitataan enkeleihin.

Ajatellaan Jumalan poikien identiteetistä mitä tahansa, Jumala joka tapauksessa näki ihmiskunnassa vallitsevan silkan pahuuden, joka oli kasvanut siihen mittaan, ettei Hänelle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tuhota maailma vedenpaisumuksella. Jumala murehti tehneensä ihmisen, koska kaikki ajattelivat vain itseään ja välittävät eteenpäin itsekkäistä ja pahoja pyrkimyksiään, ehkäpä ajatuksella ”Kaikkihan niin tekevät, eihän tässä ole mitään väärää”. Tästä nousee mieleeni aika, jota nyt elämme. Kuinka helppoa on nykyäänkin mennä valtavirran mukana, seurata ajanhenkeä, ja pudottaa Raamatustakin pois kaikki se, mikä ei miellytä omia haluja ja pyrkimyksiä.

Onneksi löytyi kuitenkin yksi hurskas mies, Nooa, jonka kanssa Jumala päätti tehdä liiton. Nooa ei ollut yleisen virran vietävissä, vaan pysyi kuuliaisena Jumalalle. Näin meidän kristittyjenkin pitäisi yhä edelleen tehdä, vaikka ulkoapäin tuleva paine mukautua valtavirran vietäväksi kasvaisikin. Mielenkiintoista on myös, että Jeesus viittaa toisen tulemuksensa yhteydessä Nooan päiviin, jolloin ihmiset elelevät rauhassa syntielämässään, eivätkä ajattele sillä olevan mitään seurauksia. Jeesus kuitenkin kehottaa omiaan valvomaan ja ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto, jotta he olisivat valmiit pelastumaan ennen kuin tuho tulee. Tärkeintä onkin usko ja kuuliaisuus Jumalalle. Jumala aikoi siis tehdä Nooan kanssa liiton ja antoi hänelle lupauksensa. Sadepilvet tulisivat, mutta niiden jälkeen tulisi myös tulevaisuus ja toivo.

2. Joh. 1

Toinen Johanneksen kirje on lyhyt kirje, mutta se sisältää tärkeää asiaa. Johannes osoittaa kirjeensä 2.Joh.1:1 ”valitulle rouvalle ja hänen lapsilleen, joita minä totuudessa rakastan, enkä vain minä vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden.” On tulkittu, että valitulla rouvalla ja hänen lapsillaan Johannes voisi mahdollisesti viitata seurakuntaan ja seurakunnan jäseniin. Näihin ensimmäisiin jakeisiin sisältyy myös ikään kuin tiivistelmä kirjeen aiheista, rakkaudesta ja totuudesta, jotka kulkevat käsikädessä. Rakkaus ilman totuutta johtaa ihmisen harhaan, ja toisaalta totuus ilman rakkautta johtaa lakihenkisyyteen ja pois Jumalasta, joka on rakkaus. Tässä toisessa kirjeessään Johannes kehottaa edelleen kulkemaan sen rakkauden käskyn mukaan, josta hän kirjoitti jo ensimmäisessä kirjeessään. Jeesus on ainoa tie pelastukseen, ja meidän tulee myös rakastaa toisiamme niin kuin Jeesus on meitä kehottanut. Mitä tällä rakkaudella sitten tarkoitetaan? Ajattelisin, että rakkaus lähimmäistä kohtaan on halua palvella ja toimia kaikessa lähimmäisen hyväksi sen arjen keskellä, jossa elämme. Toisaalta se on myös lähimmäisen auttamista oikealle tielle, jos hän on eksynyt. Se on varmastikin myös evankeliumin kertomista heille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet. Tämä kristittyjen tulisi tehdä ilosta ja kiitollisuudesta käsin. Osoitamme rakkautta Jeesusta kohtaan olemalla kuuliaisia hänen käskyilleen, emmekä halua murehduttaa Pyhää henkeä, jonka Hän on asettanut meihin asumaan.

Kirjeessään Johannes myös varoittaa eksyttäjistä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, lihaan tulleeksi. Aikaan, jolloin Johannes kirjeensä kirjoitti, vaikutti gnostilaisuutena tunnettu harhaoppi, jossa ei tunnustettu Jeesuksen ihmisyyttä. Johannes mainitsee tällaisen harhan saavan alkunsa antikristuksen hengessä. Antikristuksen henkeä on kaikki se, mikä kieltää sen, kuka Jeesus Kristus on. Kirjeessään Johannes toisin sanoen hyvin selkeästi ja voimakkaasti kehottaa sanoutumaan irti kaikesta opetuksesta, mikä ottaa Jeesuksesta pois jotakin sellaista, mikä on ihmisen pelastuksen kannalta oleellista. Nykyään useimmat ateistit ja toisten uskontokuntien edustajat kyllä tunnustavat Jeesuksen ihmisyyden, mutta eivät Hänen jumaluuttaan. Varoitus päästää harhaoppeja soluttautumaan seurakuntiin on aiheellinen edelleen, myös omassa ajassamme. Harhaopin tunnistamisessa Jumalan sana ja uskontunnustukset ovat avainasemassa. Eri kristillisissä seurakunnissa voi olla erilaisia käsityksiä ns. toissijaisista kysymyksistä, joilla ei ole ihmisen pelastuksen kannalta merkitystä, mutta seurakunta on kristillinen ja oikeassa opissa vain, jos se tunnustaa Jeesuksen ihmisyyden ja Jumaluuden.

Evankeliumi on otettava vastaan sellaisena kuin se on annettu ja tie Isän luo kulkee vain ja ainoastaan Pojan kautta. Johanneksen kirjeessä ilmenevästä hyvin jyrkästä suhtautumisesta harhaoppeihin voimme käsittää, kuinka vakavasta asiasta näissä harhaopeissa on kyse. Seurakuntaa on suojeltava vääriltä opeilta jopa yli perinteisten kohteliaisuussäännösten, eikä harhaopettajien toimintaa saa tukea millään tavoin.

Liisa

1. Moos. 5

1. Joh. 5

Mitä lukemani raamatunpaikka kertoo ihmisestä yleensä tai minusta ihmisenä?

1. Moos 5. luvussa kerrotaan ihmissuvun sukukupuun alku. Aadam-nimi tarkoittaa ihmisolentoa. Hepreankielen substantiivi adama merkitsee maata. Minulla ei siis ole ylpeilemisen varaa omast alkuperästäni, vaikka ensimmäiset ihmiset elivätkin huomattavan pitkään, poikkeuksetta 700–1000 vuotta.

Mitä raamatunkohta kertoo Jumalasta?

Jumala on meidän Luojamme. Alussa hän siunasi ihmisen (1. Moos. 5:1–2). Jumalan siunaus jatkuu edelleen ja se on tullut ilmi Jeesuksen kautta. ”Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1. Joh. 5:20.

Kuinka sovellan oppimaani omaan elämääni?

En voi ohittaa Jeesusta, vaikka olisi paljon helpompi puhua vain Jumalasta. Johannes sanoo suoraan, että se, jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. Haluan opetella käyttämään Jeesuksen nimeä, ja opetella kertomaan, mitä Jeesus minulle merkitsee ja mitä hän on elämässäni tehnyt, vaikka sanomisiani ihmeteltäisiin tai niille naurettaisiin.

Mitkä ovat sinun löytösi näistä raamatunkohdista tänään?

Heli

---

Olen lukenut tämän päivän raamatunpaikat yllä olevat kolme kysymystä mielessäni. Jokaisesta jaejaksosta tai erillisestä kertomuksesta voi esittää yksinkertaiset kysymykset: Mitä lukemani raamatunpaikka kertoo ihmisestä yleensä tai minusta ihmisenä? Mitä raamatunkohta kertoo Jumalasta? Kuinka sovellan oppimaani omaan elämääni? Viimeisimpään kysymykseen on hyvä muotoilla konkreettinen ja riittävän täsmällinen tavoite, jota on mahdollista alkaa toteuttaa heti tai lähipäivien aikana. Jumalan sana vaikuttaa ja muuttaa meitä, kun otamme siitä opiksi ja alamme elää sen mukaan.