Kategoria: Luemme Raamattua

Joona 3, Hepr. 11

Olen miettinyt tänään ankarasti sitä, onko olemassa uskovia ihmisiä, jotka eivät tee parannusta yksinkertaisesti siksi, että heitä ei kiinnosta. Tietysti motiivien erotteleminen toisistaan on vaikeaa, kun elämän kirjoon kuuluu runsain määrin rikkinäisyyttä ja epätoivoa, mutta minusta näyttää silti siltä, että välinpitämättömyys ei ole tässä yhtälössä täysin merkityksetön seikka. Kipeää ja haastavaa pohdintaa. No, miten tämä liittyy päivän Vanhan testamentin kohtaan? Joonan kirjan kolmannessa luvussa kerrotaan tiivistäen, miten Joona lähti Niniveen, miten kaupunki tuli suureen synnintuntoon hänen julistuksensa myötä ja miten Jumala lopulta perui ilmoittamansa onnettomuuden. Mietin tänään tekstin käytännöllisyyttä omia pohdintojani vasten: ehkä vastalauseena kyynisyydelle meidän tulisi rukoilla itsellemme samanlaista herkkyyttä, jollaista niniveläiset kokivat? Ehkä meidän tulisi rukoilla, että kyselisimme Jumalan tahtoa, huutaisimme nimenomaan Häntä, kun meidän on vaikeaa tehdä valintoja. Tällaisissa tilanteissa Jumala on juhlallisesti luvannut vaikuttaa meissä niin tahtomisen kuin tekemisenkin (Fil. 2:13). 

Heprealaiskirjeen 11. luvun eräs helmi on siinä, että ennen kuin kirjoittaja alkaa kertoa muinaisista uskon sankareista, hän määrittelee, mitä usko on. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Usko ei siis ole tietoa. Kuitenkin monet ja monet ihmiset ovat ihmeellisellä tavalla rakentaneet koko elämänsä uskon varaan! Lisäksi usko tulee monissa Vanhan testamentin esimerkissä esille nimenomaan siinä, että ihminen on luottanut Jumalaan konkreettisella tasolla. Tästä tulee mieleeni (kuulemma Lutherin) epäileviä kristittyjä rohkaiseva ajatus siitä, että kun ihminen on merihädässä, tärkeintä ei ole se, että hän tietää, että jossain pimeyden takana on laiva, vaan se, että hän huutaa laivaa avukseen. Näkisin myös, että tekstin kokonaisuudessa on rohkaiseva esimerkki meistä jokaiselle: ihmiset ovat uskonsa avulla nähneet nykyhetkeä pidemmälle ja ojentautuneet sen mukaisesti.  Elämä voi olla vaikka kuinka sotkuista ja ihmiset keskeneräisiä, mutta uskomme päämäärä on kaiken vaivan arvoinen.

Esteri

Joona 2

Hepr. 10

Jakeessa 10 kootaan vielä lyhyesti edellisten lukujen keskeinen ajatus: “Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.” Ehtoollisella on monia ulottuvuuksia. Yksi on siinä, että silloin keskitymme Jeesuksen ristiin ja vereen. Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu. 

Ehtoollisella on myös se ulottuvuus, että olemme seurakuntana yhdessä kohtaamassa Jeesusta. Seurakunnan kokoontumiseen liittyy yhteys toisiimme ja yhteys Jeesukseen. Kun rukoilemme ja ylistämme, niin Jeesuksen läsnäolo on hyvin todellista. On mahtavaa kuulla rukousvastauksia ja toisaalta on todella tärkeää rukoilla jokaisen tarpeiden puolesta. Seurakunta on Jumalan suunnitelmissa niin keskeinen asia, että sen rakentamiseen kannattaa panostaa.

Luvun loppuosassa on erityinen kehotus, että emme saisi jättää seurakunnan kokoontumisia. KohtaamisPaikka kokoontuu tänään Palokan kirkossa, ehkäpä nähdään siellä!

Mika

Joona 1

Hepr. 9

Jeesuksen veri on keskeinen käsite uuden liiton sanastossa. Jeesuksen veressä meillä on lunastus, syntiemme anteeksianto. Ilman Vt:n taustaa puhe Jeesuksen verestä voi kuulostaa vieraalta. 

Luvun alkuosassa selitetään Mooseksen kirjoista tuttua pyhäkkötelttaa. Pyhäkköteltassa oli monia yksityiskohtia, joilla kaikilla oli oma merkityksensä ja itse asiassa ne kaikki olivat esikuvia siitä, mitä Jeesuksessa tapahtui. Pyhäkköteltan sisustukseen on ehkä ihan hyvä joskus syventyä tarkemminkin, mutta jakeessa viisi todetaan osuvasti, että kaikkea pyhäkkötelttaan kuuluvaa ei ole tarpeen nyt selittää yksityiskohtaisesti. Meille riittää sen ymmärtäminen, että Jeesuksen ristin ja veren tähden pääsemme Jumalan yhteyteen ja Hän ottaa meidät rakkaiksi lapsikseen.

Luvun viimeinen jae vetää yhteen näitä asioita: “…Kristus on kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.” Edessä on vielä Jumalan suunnitelmien mahtava päätös, Jumalan valtakunta tulee kaikkien nähtäväksi ja meille koittaa lopullinen pelastus.

Mika