Kategoria: Luemme Raamattua

Juttelimme pääsiäisen tapahtumista lastenlasten kanssa. Huomasin, että Jeesuksen kuoleman syystä meidän syntien tähden oli jotenkin vaikeaa kertoa niin pienille. Keskityimme pääsiäisaamuun ja ylösnousemukseen. Jeesuksen kuoleman selitin ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kautta. Mutta ensin tämäkin tuntui vaikealta selittää. Miten ihmeessä puhun kuolemasta lapselle? Miksi Jeesuksen piti kuolla? 

 

Mieleeni tuli ystäväperheen isin kuolema muutama vuosi sitten, mikä oli tuttu asia. ”Jeesus kuoli ja heräsi sitten taas eloon, että NN pääsisi taivaaseen. Koska jokainen ihminen kuolee, niin myös jokaisen ihmisen puolesta Jeesus on voittanut kuoleman. Ja jokainen ihminen uskoessaan Jeesukseen pääsee taivaaseen. Eikä siellä enää kukaan ole kipeä tai sairas tai surullinen.” Tämä näytti olevan tyydyttävä ja hyvä selitys ja jatkoimme muihin juttuihin.

 

Jeesus kuoleman voittajana tuo upean toivon näkökulman tähän elämään. Oli elämäni lyhyt tai pitkä, niin kuollessani saan turvata Jeesukseen. Hän on mennyt edeltä, voittanut kuoleman ja avannut tien taivaaseen. Kerran perillä iloitaan Jeesuksen kanssa. Joskus mietin sitäkin, että saan nähdä oman mummonikin, joka kuoli kun olin 4v….mikä ilo sekin on! 

Läpi koko päivän psalmin kuuluu kutsu ja kehotus ylistämään Herraa.  Luetellaan kaikkea mahdollista taivaan enkeli joukoista auringon ja tähtien kautta maan ruhtinaisiin ja kansoihin, vanhoihin ja nuoriin. ”Ylistäkööt nämä kaikki Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on ylhäinen, hänen mahtinsa ulottuu yli taivaan ja maan. Herra on antanut kansalleen uuden voiman. Häntä ylistävät kaikki hänen palvelijansa, Israelin kansa, joka saa olla lähellä häntä, Halleluja!” Ps 148:13,14.

 

Tämä muistutti minua samalla ensimmäisestä käskystä. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.” Käskyn selitys katekismuksen mukaan kuuluu näin: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.” Ehkäpä on hyvä pysähtyä hetkeksi tämän ääreen? Mihin olen sydämeni kiinnittänyt? Ketä ylistän? Ketä rakastan ja palvelen? 

 

Kerran osa Jeesuksen seuraajista loukkaantui häneen ja jäi joukosta pois. Jeesus kysyi kahdeltatoista läheisimmältään: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Tähän Pietari vastasi: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat. Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Joh 6:68,69. Kannattaa kompata Pietaria ja olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Korinttilaiskirjeen päivän luku on meille tuttu. Ehkäpä liiankin tuttu? Luvun kuvaama rakkaus tuntuu ihanteelta, josta arkielämäni on monesti kaukana….toki tiedän, että vain Jumalan rakkaus on täydellistä. Ja siitähän tässä luvussa kerrotaan.

 

Kun minulta puuttuu kärsivällisyyttä, lempeyttä, kun olen kateellinen, kerskun tai pöyhkeilen. Kun käyttäydyn sopimattomasti, etsin omaa etuani, olen katkera, muistelen kokemiani vääryyksiä. Kun salaa iloitsen toisten kokemista vääryyksistä. Kun en vaan kestä, enkä jaksa eikä huvita varsinkaan kärsiä toisten puolesta. Silloin saan muistaa sen, mitä luettiin muutama viikko sitten, kun oli vuorossa roomalaiskirjeen 5. luku. 

 

”Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhä Hengen”, Room 5:5. Jumalan täydellinen rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta! Saan antaa tilaa sille rakkaudelle vaikuttaa minussa. Aina uudestaan ja uudestaan. Siinä rakkaudessa voivat katkeruuteni ja kovuuteni sulaa. Sen rakkauden voimin ja turvin voin kestää, kärsiä, uskoa, toivoa, antaa anteeksi ja rakastaa. Niin sinäkin.