Tekijä: Esteri

Ps. 24

Psalmi 24 alkaa: ”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat. Hän on sen perustanut merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle.” Nämä jakeet kuvaavat hyvin, miten kristillinen maailmankuva rakentuu sille ymmärrykselle, että maailma on johdonmukainen, todella olemassa oleva ja tutkimisen arvoinen. Olen viime aikoina törmännyt monissa eri lähteissä siihen, miten tämä kristillinen maailmankuva on mahdollistanut tieteen kehittymisen. Vaikka uskontoja pidetään yleisesti tiedevastaisina ja on pidetty jo kauan aikaa, on kuitenkin tärkeää muistaa, että tiede on alunperin kehittynyt ainakin osin nimenomaan siltä pohjalta, että voimme tutkia maailmaa, kun sen takana on järjellinen ja hyvä Luoja. Tämän tiedostaminen on tärkeää paitsi yleissivistyksen myös oman tiedesuhteemme kannalta. Voimme hyvillä mielin tutkia maailmaa myös järjellisesti, sillä tiede ei ole uhka. Eräs hyvä ystäväni kiteytti asian osuvasti: ”Maailmaa tutkiessa ei voi tulla vastaan mitään, mikä kumoaisi uskon, koska maailma on Jumalan luoma!”

Room. 14

Roomalaiskirjeen neljännessätoista luvussa on jotain hyvin oleellista siitä, miten erotamme synnin tekemisen oikein tekemisestä. ”Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.” (Jae 6) Aikaamme leimaa hyvin vahvasti väittely oikeasta ja väärästä. Oikea ja väärä pyritään ratkaisemaan argumenttien ja todennäköisyyksien kautta. En ole tätä vastaan! Mutta henkilökohtaisessa uskonelämässä luotan myös erääseen toiseen keinoon: sisäiseen rauhaan. Vaikka ihmisen omatunto on toki keskeneräinen (joillain liian hiljainen, joillain liian äänekäs), olen omassa elämässäni huomannut, miten omatuntoni on kuitenkin hämmästyttävän usein linjassa sen kanssa, mitä Raamattu näyttäisi sanovan asiasta. Jos olen elänyt vastoin sitä, minkä uskon Raamatun pohjalta oikeaksi, olen menettänyt melko pian kokemuksen sisäisestä rauhasta. Ja toisaalta minun täytyy sanoa, että hyvin harvoin tapaan ihmisiä, jotka eläisivät täysin rauhassa ja levollisina Raamatun Sanaa vastaan. Erilaisten moraalisten valintojen edessä on siis hyvä kysyä: tuoko tämä minulle rauhaa? Tuoko tämä kokemuksen Jumalan kunniaksi elämisestä? Voinko kiittää Jumalaa tämän kautta? Nämä kysymykset ovat myös siitä hyviä, että ne eivät syytä ja leimaa, vaan osoittavat, miten se, että valitsemme oikein, tuo elämäämme rauhaa, jota synnissä eläminen ei voi koskaan tarjota.

Esteri

Ps. 23

Psalmi 23 lienee eräs tunnetuimmista lohtua ja turvaa kuvaavista psalmeista. Tänään sitä lukiessani tulin pohtineeksi, miten meidänkin maassamme olisi lukemattomia ja lukemattomia ihmisiä, jotka olisivat tällaisen rohkaisun tarpeessa. On masennusta, ahdistuneisuutta ja burn-outeja. Lapset ja nuoret voivat pahoin, vanhukset kyhjöttävät yksin hoitolaitoksissaan. Eikö meidän kristittyjen tulisi pitää enemmän esillä sitä, että ihmisillä ei ole mitään hätää eikä huolta, kun Jumala pitää heistä huolen? Tämä ei varmasti ole nimittäin ensimmäinen asia, mikä länsimaalaiselle tulee mieleen kristinuskosta. Silti se on eräs keskeisimmistä asioista kristinuskossa ja eräs väylä puhua ihmisille heidän kielellään: Jumala on hyvä, Jumala on rakkaus, ei mitään hätää, kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Kenelle me voisimme tänään olla välittämässä lohtua ja turvaa, jonka vain Jumala voi antaa?

Room. 13

Roomalaiskirjeen kolmannessatoista luvussa, jakeessa 10 todetaan: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Monesti tätä ajatellaan ehkä niin päin, että ensin tiedetään tarkat käskyt, ja sen jälkeen ne kootaan rakkauden kattokäsitteen alle. Olen kuitenkin itse soveltanut tätä toisinaan niin, että jos en ole varma, mikä olisi oikea tapa toimia, mietin ensin rakkauden olemusta (kattokäsitettä), ja vasta sen jälkeen sitä, millaisia käskyjä siitä olisi mahdollisesti johdettavissa erilaisiin tilanteisiin. Raamatussa ei esimerkiksi ole käskyjä ”älä vertaile” tai ”älä sano juuri tässä hetkessä mitään”. Toisinaan kuitenkin näen hyvin kirkkaasri, miten toimintatavat kirkastuvat samalla, kun yritän ajatella mahdollisimman vilpittömästi, että motiivinani tulisi olla rakkaus. Tokikaan näin ei aina ole, mutta ajatusleikkiä voi käyttää vähintään suuntaa antavana. Millaisia ohjeita sinun kannattaisi tänään antaa itsellesi voidaksesi toteuttaa rakkauden lakia?

Esteri

Ps. 22

Psalmi 22 sisältää useita messiasviittauksia. Jo Psalmin alku vie meidät Uuden testamentin lehdille Jeesuksen luo, hetkeen, jona Hän roikkui ristillä ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut”. Lisäksi erityisen tarkkaa kuvausta ristinkuolemasta ovat myös jakeet 16-19: ”Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.” Psalmin lopussa puolestaan on jakeita, jotka näyttävät kuvaavan ristinkuoleman merkitystä. Minusta nämä jakeet ovat todella kauniita, ja niiden löytyminen Vanhasta testamentista korostaa Jeesuksen ristintyön merkitystä kaikkina aikoina kaikkialla: ”Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot.” (Jae 28) ”He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.” (Jakeet 30-32) Upea Psalmi!

Room. 12

Roomalaiskirjeen kahdestoista luku sisältää monenlaisia ohjeita hyvään kristilliseen elämään. Ohjeet olisi varmastikin mahdollista tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn. Paavali puhuu kaiken muun seassa jakeissa 4-8 armolahjojen käyttämisestä. Minusta on lohdullista tietää, että meillä kaikilla ei tarvitse olla samoja armolahjoja, vaan saamme näyttää uskossamme täysin luvallisesti erilaisilta niiden raamien sisällä, jotka Raamattu meille osoittaa. Lisäksi tähän liittyy ihana maanläheisyys siinä mielessä, että totta kai me näytämme uskossamme erilaisilta, kun olemme muutenkin yksilöitä. Esimerkiksi pohdiskelevat ja touhukkaat ihmiset ovat todennäköisesti pohdiskelevia ja touhukkaita myös uskossaan. On siis erittäin tärkeää, että opimme arvostamaan erilaisuutta (niin paljon kuin sitä nykyään hoetaankin!): ilman yhtä ihmistä ei järjestettäisi ylistys- ja rukousiltoja, ilman toista ei järjestettäisi hyväntekeväisyystempauksia, ja ilman kolmatta ei koskaan käytäisi älyllisiä keskusteluja Raamatun luotettavuudesta. Sanomattakin selvää, että mitään näistä ei voisi jättää pois!

Esteri