Tekijä: Esteri

Jer. 4  Matt. 4

”Väärät tiesi ja pahat tekosi ovat tuoneet sinulle onnettomuuden. Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen, se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.” (Jer. 4:18) Jeremian kirjan neljäs luku kuvailee sitä, miten Jumala rankaisee uskottomuudesta. Jae 8 tuntui minusta tiivistävän riipaisevasti tämän teeman. Vieläkö Jumala rankaisee ihmisiä samalla tavalla kuin Vanhan testamentin aikaan? Olen itse märehtinyt tämän kysymyksen äärellä ja löytänyt monenlaisia näkemyksiä puolesta ja vastaan. Jotkut sanovat, että Jumala edelleen rankaisee, koska Jumala ei muutu. Kansakunnille odotetaan yhä edelleen rangaistuksia esimerkiksi moraalittomuudesta. Toiset taas sanovat, että Jumala ei enää rankaise, koska Jeesuksen myötä koitti armon aika ja/tai koska nykyään emme saa enää erityistä ilmoitusta, kuten Raamatun aikana, eli emme voisi tietää, mikä on rangaistusta ja mikä ei. Yleisesti ottaen rangaistuksen mahdollisuus koetaan myös pelottavana sekä epäsopivana Jeesuksen tuoman sovituksen ja Uuden testamentin opetusten rinnalla. Jumalan rangaistus on niin vaikea teema, etten oikeastaan edes haluaisi kirjoittaa siitä, mutta toisaalta mielestäni emme puhu seurakunnassa Jumalan vihasta ja rangaistuksista tarpeeksi avoimesti siihen nähden, miten paljon niihin viitataan Raamatussa. Pelkään, että lopputuloksena on monia ihmisiä, joiden pakka menee entistä pahemmin sekaisin, kun he eivät voi käsitellä vaikeita asioita yhdessä muiden kanssa. Jos nämä teemat siis mietityttävät sinua, haluan vakuuttaa, että et ole yksin, ja että näistä saa ja todella kannattaa puhua muiden kristittyjen kanssa!

Matteuksen evankeliumin neljännessä luvussa kerrotaan kuuluisasta episodista, jossa Paholainen kiusaa Jeesusta. Tämä tarina antaa meille ymmärrystä siitä, että Jeesus todella oli ihminen ja Jumala yhtä aikaa. Hän joutui kokemaan kärsimystä ja kiusauksia samalla tavalla kuin mekin, ainoana erona oli, että Hän ei langennut syntiin. Jeesus torjui kiusaukset pitäytymällä Jumalan Sanassa. Vaikka me emme aina pystykään kiusauksia torjumaan, meidän kannattaa Jeesuksen esimerkin mukaisesti aina pitää Raamattu mukanamme, kun yritämme selviytyä mahdollisimman hyvin tästä erikoisesta elämästä ihmisenä.

Esteri

Jer. 3  Matt. 3

Jeremian kirjan kolmannessa luvussa verrataan monta kertaa Jumalan ja Israelin/Juudan välistä suhdetta ihmisten välisiin suhteisiin, kuten isän ja lapsen tai miehen ja vaimon väliseen suhteeseen. En osaa sanoa, onko tällaista havaittavissa muissa uskonnoissa, mutta oli niin tai näin, niin mielestäni kristinuskossa on ihanaa se, miten läheisen kuvan Jumalasta saa näiden kielikuvien perusteella. Jumala on tietysti jotain vielä isompaa ja upeampaa kuin voimme koskaan käsittää, mutta nämä kuvat antavat häivähdyksiä siitä, mitä on olla suhteessa elävän Jumalan kanssa. Se ei ole etäistä ja välinpitämätöntä, vaan yhtä aitoa ja ihmeellistä kuin meidän keskinäiset suhteemme maan päällä.

Matteuksen evankeliumin kolmannessa luvussa kerrotaan, miten Johannes Kastaja aloitti toimintansa ja miten Jeesus kävi myös hänen kasteellaan. Johanneksen kasteelle yrittivät tulla myös jotkut fariseukset ja saddukeukset. En osaa aivan täysin eritellä Johanneksen vastausta heille, sitä varten tarvittaisiin parempia historiallisia ja teologisia valmiuksia, mutta selvää kuitenkin on, ettei hän kelpuuttanut heitä kasteelle noin vain. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen muistutus siitä, ettei meidänkään tule suhtautua välttämättä täysin sinisilmäisesti jokaiseen, joka sanoo uskovansa. Ihmiset voivat juonitella monenlaista tälläkin elämän osa-alueella. Tietenkään ylenkatsovaksi tai tuomitsevaksi ei kristityn tule ryhtyä, mutta puolueeton rehellisyys ihmisten kohtaamisessa voi joskus johtaa siihenkin lopputulokseen, ettei jonkun uskoa tai kääntymystä voi pitää täysin vilpittömänä. Näihin tilanteisiin ja niiden arvioimiseen tarvitsemme taatusti ison määrän viisautta ja Pyhän Hengen johdatusta!

Esteri

Jer. 2  Matt. 2

Jeremian kirjan toinen luku tuntui tänään monella tavalla puhuttelevalta. Kun Jumala puhuu Israelin luopumuksesta, pariin kertaan nousee esiin se, miten ihmiset eivät enää kysyneet Herran tahtoa. On ymmärrettävää, että Jumalan tahto ei ole aina selvä, mutta en kuitenkaan usko, että se itsessään Jumalasta eroon johtava on ongelma. Ongelma syntyy, jos Jumalan tahtoa ei enää etsitä; jos on jo etukäteen päätetty, että ei haluta vilpittömästi tietää, mitä Jumala ajattelee. Toinen puhutteleva teema löytyi jakeesta 29: ”Miksi te yhä syytätte minua, tehän olette kaikki jo luopuneet minusta, sanoo Herra.” Toisinaan saattaa nähdä ihmisiä, jotka eivät omien sanojensa mukaan usko, mutta ovat Jumalalle tai ainakin uskonnolle vihamielisiä. Televisiosarjassa House, muistaakseni ensimmäisellä tuotantokaudella, oli yhdessä jaksossa hyvä kiteytys sairastuneelta naiselta: ”Jumalalle ei voi olla vihainen, jos Häneen ei usko.” Tietysti ihminen voi vihata uskontoa systeeminä, ja kaikkea mitä se saa aikaan, mutta jossain määrin viha ja katkeruus Jumalaa kohtaan ei-uskovalta ihmiseltä voi toisinaan paljastaa sisimmässä kytevän uskon kipinän.

Matteuksen evankeliumin toinen luku kuvaa hienosti, miten monet Vanhan testamentin profetiat täyttyivät Jeesuksen lapsuudessa. Tämä on parhaimmillaan sitä, kun Raamattu selittää itse itseään. Kannattaa lukea Raamattua kokonaisuutena! Yllättävän monet asiat ymmärtää paremmin, kun niitä tutkii eri kirjojen ja lukujen välillä. Tällöin myös vältetään se kuuluisa ansa, että ”Raamatulla voi perustella mitä tahansa, mitä ihminen haluaa”, sillä jakeita ja lukuja on kyllä mahdollista irrottaa kontekstistaan ja tulkita mitä monipuolisimmilla tavoilla, mutta koko Raamatun käsittävät teoriat vaativat tuekseen jo paljon todistusaineistoa, jota ei voi kerätä enää noin vain henkilökohtaisten intressien mukaan.

Esteri