Dan. 11 Kol. 4

Dan. 11

Kaikella on rajansa, pahallakin. Danielin kirjan loppunäky osoittaa, että suuretkin sotasankarit kukistuvat ja menettävät voimansa. Välillä näyttää siltä, että häikäilemätön hyökkääjä tekee mitä tahtoo ja tuhoaa mielin määrin. Pian hän kuitenkin sortuu, eikä häntä enää ole (jakeet 16,19). Joku onkin sanonut, että historian kuluessa vain nimet ovat vaihtuneet, eivät kohtalot. Pahalla on rajansa ja vain se tapahtuu, mikä on päätetty (Dan. 11:36).
Meille on kutsu ja lupaus: ”Ne jotka tuntevat Jumalan, pysyvät lujina ja täyttävät tehtävänsä.” (Dan. 12:32)

Kol. 4

Rukousta kaikki. Pietari oppi tuntemaan Jeesuksen sydänjuuriaan myöten yhdessä elämisen, intoilemisen, kieltämisen ja Tiberiaanjärven rannalla käydyn parantavan kohtaamisen kautta (Joh 21), jossa Jeesus vahvisti Pietarin elämäntehtävän. Gennesaretinjärven kalastajasta tuli alkukirkon seurakunnan johtaja ja monen uskovan esikuva. Meidän kutsumuksemme voi olla muuta kuin Pietarilla mutta Jumalan rakkaus meitä kohtaan on yhtä syvää ja lempeää ja voimakasta, kuin Jeesuksen järven rannalla Pietaria kohtaan osoittama rakkaus. Etsitään sitä, ja löydämme myös oman kutsumuksemme.
Paavalin ohjeet kristityn uudesta elämästä päättyvät kehotukseen rukoilla hellittämättä (Kol. 4:2–3). Taidan tajuta rukouksesta vain ripauksen, kun olen niin laiska rukoilemaan. Jos ymmärrän rukouksen vain sanoina, olo voi olla tämä. Koko elämästä voi tulla rukousta, kun tajuamme, että hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28). Koko olemuksemme rukoilee, kun Pyhä Henki täyttää meitä.

Pyhä Henki antaa viisautta suhtautua ei-uskoviinkin viisaasti, ystävällisesti ja sanamme suolalla (Jeesuksella) höystäen (Kol. 3:5–6).

Heli

Dan. 10 Kol. 3

Dan. 10

Mitä tapahtuu, kun rukoillemme? Danielin kirjan 9 ja 10. luku kertovat siitä. Kaikkein tärkein asia on, että Jumala rakastaa meitä ja kuulee heti rukouksemme (Dan. 9:23; 10:12). Vastauksen viipymiseen on kuitenkin syynsä. Yksi syy voi olla taistelu, jota käydään hengellisessä todellisuudessa. Jeesus hallitsee ylösnousemuksensa jälkeen kaikkia valtoja ja voimia sekä fyysisessä maailmassa että hengellisessä todellisuudessa. Vielä emme kuitenkaan voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. (Hepr. 2:8).

Rukous on paljon enemmän kuin kauniita sanoja ja ilmaan lausuttuja toivotuksia. (Esi)rukous vie keskelle henkivaltojen taistelua (10:13). Danielin näyt olivat hurjia ja hän kohtasi rukouksessa välkehtivän miehen (Jeesus?). Isojen asioiden äärellä voimme kokea Danielin tavoin voimattomuutta, heikkoutta, jopa tuskaa. (Dan. 10:8, 17). Pyhä Henki on kuitenkin kanssamme kaiken aikaa. Hän auttaa meitä ja rukoilee meidän puolestamme silloinkin, kun emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla. Jumalan Henki puhuu meidän puolestamme täsmällisesti oikeita asioita ja sanoja. (Room. 8:26–28).

Kol. 3

Uskovien elämä kietoutuu yhteen toisten uskovien elämään. Silloin esiin nousevat myös yhdessä toimeen tulemisen ongelmat. Paavali piti itsestään selvänä, että kristityt elävät yhteydessä toisiinsa. 

Kolossalaiskirjeen 3. luvussa Paavali opetti kristityn uudesta elämästä. Operaatio mobilisaation (OM) lähetyskoulussa opiskellessani opettelimme luvun ulkoa. Se todellakin on Raamatussa helmi, joka kannattaa muistaa opetella ulkoa. 

Saamme päivittäin pukeutua uuteen identiteettiimme Jumalan lapsina ja Jumalan valtakunnan perillisinä. Siitä kertovat Paavalin kehotukset: ajatelkaa, haudatkaa, luopukaa, älkää valehdelko, tulkaa Jumalan kaltaisiksi, pukeutukaa armahtavaisuuteen, tulkaa toimeen keskenänne, rakastakaa, vallitkoon sydämissänne rauha…

Ja sitten:

”pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.”(Kol. 3:13).

Jumala rakastaa meitä, ensin ja ehdottomasti. Jeesus antoi meille kaiken, myös elämänsä. (1. Joh. 3:10). Jolle on paljon lahjoitettu, siltä riittää eteenpäin annettavaksi. 

Rukoukseni tänään on, että saisin itse kokea Jeesuksen rakkauden niin, etten pihistele omaa aikaani, vaivannäköäni ja anteeksiantoa toisille.  

Heli

Dan. 9 Kol. 2

Dan. 9

Daniel löysi aikalaisensa, profeetta Jeremiaan ennustukset ja säikähti. Vaikka Daniel oli elänyt koko ikänsä Jumalaa palvellen, hän tajusi, että koko hänen kansansansa oli rikkonut Jumalaa vastaan. Synneillään he olivat  aiheuttaneet Mooseksen lakiin kirjoitetun kirouksen toteutumiseen ja pakkosiirtolaisuuteen joutumisen (Dan. 9:11).

Daniel on meille hyvä esimerkki siitä, miten säilyä hengissä ja säilyttää usko Jumalaan vieraiden arvojen, elämäntapojen ja vaikutteiden keskellä. Hän rukoili säännöllisesti (6:11) ja  tutki Jumalan sanaa (9:2). Rukoilituaan ja tutkittuaan hän myös eli Jumalan sanan mukaan (9:3–18).

Jumalan sana on vahvaa nautittavaa. Meitä ei kuitenkaan ole luotu uskomaan eikä elämään Jumalan sanan mukaan yksin. Daniel ei ollut uskonsa kanssa yksin. Jopa Jeesus tarvitsi ympärilleen ystäviä olemaan kanssaan ja rukoilemaan (Matt. 26:36–45). 

Kol. 2

Erilaiset elämäntapaohjeet ruokavalioineen, mindfullnes-harjoituksineen tai treeniohjelmineen (vrt. Kol. 2:23 omatekoinen hurskaus, nöyryyden harjoitus, ruumiin kurittaminen) ovat arvottomia, jos rakennamme elämämme niiden varaan. Jeesuksen tunteminen on elämämme arvokkain aarre.

Viikko sitten päättyneeseen hengelliseen New wine -tapahtumaan osallistuminen Himoksella oli minulle voimakas kokemus koronavuosien hiljaiselon ja nettikirkkoilun jälkeen. Pääsin auttamaan myös muutamissa tiimeissä vapaaehtoisena. Yhdessä tekeminen innosti ja hoiti siinä missä opetuksetkin.

Tapahtumasta jäi olo aivan kuin Jeesus olisi kohdannut minut uudestaan, samalla tavoin kuin hän kohtasi Pietarin Tiberiaanjärven rannalla ylösnousemuksensa jälkeen (Joh. 21).

Jeesus puhutteli Pietaria henkilökohtaisesti. Yhtä monta kertaa kuin Pietari oli kieltänyt Jeesuksen, Jeesus kysyi Pietarilta: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?”

Kun Pietari kohtasi Jeesuksen ensimmäisen kerran, Jeesus tiesi hänen nimensä ja antoi Pietarin elämälle tarkoituksen ja kutsun: ”Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas – se merkitsee: Kallio.” (Joh. 1:42).

Nyt Pietari sai kuulla kolme kertaa nimensä ja uudistaa yhteytensä Jeesukseen. Kolme kertaa Jeesus vahvisti Pietarille antamansa kutsun. Tällä kertaa se sai uusia, tarkempia sävyjä: ”Ruoki minun karitsoitani. Kaitse minun lampaitani. Ruoki minun lampaitani” (Joh. 21:15 – 17). Pietarista tuli Jeesuksen seurakunnan perustaja ja paimen.  

Minäkin tajusin uudestaan, että olen Jeesukselle rakas, omana  itsenäni, ilman hirvittävää yrittämistä. Kaipaan kuulla Jeesuksen puhuvan minulle ja käyttävän minua työssään. Kaipaan elämän jakamista ja Jumalan johdatuksen etsimistä toisten uskovien kanssa. Jos jotain haluaisin olevan paremmin tulevana syksynä ja talvena, niin se on säännöllisesti kokoontuvan raamattu- ja rukousporukan löytäminen tai perustaminen.

Mikä on sinun kaipauksesi ja toiveesi Jeesukselta elämääsi tällä hetkellä? Kannattaa kertoa se hänelle ja vaikka jollekin luotetulle ihmiselle. Ja katsoa, mitä sitten tapahtuu.

Heli