Tekijä: Heli

Sak. 9 Luuk. 4

Sakarjan kirja sisältää monia Messiasprofetioita. Niistä yksi on kuvaus aasilla ratsastavasta nöyrästä Jumalan palvelijasta, joka  julistaa rauhaa maailman kansoille ja tuhoaa sotajouset ja sotavaunut. Me tiedämme, että profetia viittasi Jeesukseen. Jeesus ei tullut, eikä tule nytkään, presidentti Trumpin tai Kiinan johtajan Xi Jinpingin kaltaisena uhittelevana voimahahmona. Hänen tapansa valloittaa on sydämen vallankumous, yksi sydän kerrallaan.

Paholainen yritti kylvää Jeesuksen mieleen epäilystä Jeesuksen asemasta. Kerta toisensa jälkeen hän vetosi: “Jos kerran olet Jumalan Poika — tee merkkejä ja ihmeitä — koettele Jumalan huolenpitoa — havittele maallista valtaa —.” (vrt. Luuk. 4: 3–12). Jeesus ei lähtenyt mukaan Paholaisen tarjoamaan valtapeliin, vaan kesti nälkää ja janoa ja alhaista asemaansa kansanmiehenä.

Pian kiusausten jälkeen Jeesus palasi ihmisten pariin. Siellä hän teki ihmeitä: paransi saastaisen hengen vaivaaman miehen, Simonin anopin kovasta kuumeesta sekä muita sairaita – ei merkkien itsensä vuoksi, vaan auttaakseen ihmisiä. Jeesus myös saarnasi Jumalan auktoriteetilla synagogassa – ei tavoitellen maallista valtaa, vaan jotta ihmiset uskoisivat Jumalaan. Jeesus ei tavoitellut valtaa, mutta hän poistui kuninkaan ja Jumalan tavoin vahingoittumattomana häntä kivittävien ihmisten keskeltä. (Luuk. 4:18–41).

Mikä erotti ja erottaa Paholaisen ja Jumalan tarjoamat tilaisuudet vallankäyttöön toisistaan? Jeesuksen kiusauksista antaman esimerkin mukaan ainakin tekojen motiivit ja ajoitus.

Paholainen tarjoaa tietä kunniaan ja hivelee omanarvontuntoamme – Jumala kutsuu nöyryyteen. Paholainen lupaa tyydyttää halumme ja tarpeemme nopeasti – Jumala antaa meidän usein odottaa hänen aikaansa. Jeesuskin toteutti ihmeitä Jumalan valmistamalla ajoituksella, olipa sapatti tai ei.

Vaikka oman kunnian tie houkuttaa, Jumalan tie on monin verroin parempi. Jumalan työtovereina sato kasvaa silloinkin, kun me lepäämme. Jumalan työtovereina olemme varmasti mukana pidemmän päälle kannattavassa ”bisneksessä”, Itseä suuremmassa työssä mukana oleminen myös synnyttää valtavasti iloa! Rukoillaan tällekin päivälle ja viikolle tilanteita, joissa saamme olla Jumalan käytössä!

Heli

Sak. 8 Luuk. 3

Tuntuisiko sinusta rohkaisevalta kuulla, että vaikeiden aikojen jälkeen koittavat seesteiset ajat, joilloin aurinko paistaa ja elämäsi on merkkinä Jumalan siunauksesta monille ihmisille? Sillä tavoin Jumala puhuu nyt myös meille profeetta Sakarjan kautta:

“Niin kuin te — olette olleet — merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne!” (Sak. 8:13)

Näin Jumala rohkaisi Israeliin palannutta pakolaisten pientä joukkoa, joka aloitti kotiensa ja maansa jälleenrakennuksen. Ihmisten usko parempaan oli  koetuksella, sillä työ edistyi hitaasti ja vaivalloisesti. Israelin kansan omahyväisyys ja itseriittoisuus oli riisuttu pitkinä pakkosiirtolaisuuden vuosina.

Johannes Kastajan opetus viilsi syntyperänsä kautta Jumalan valituksi kansaksi itsensä kokevien juutalaisten itsetuntoon (Luuk. 3). Onpa syntyperämme tai kulttuurinen tai taloudellinen perintömme kuinka erinomainen tahansa, Jumalan edessä olemme auttamattoman köyhiä ilman Jeesusta.

Pyydetään Jeesusta puhdistamaan meidät ja täyttämään meidät Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kautta voimme omalla paikallamme toteuttamaan Sakarjan kehotusta puhua totta, jakaa oikeutta totuuden mukaan ja karttaa kaikkea vääryyttä (Sak. 8:16–17). Pyhä Henki saa meidät avautumaan ulospäin ja huolehtimaan myös toisista omista ongelmistamme huolimatta.

Heli

Dan. 6 Mark. 12

Jeesus kohtasi eläessään enemmän tavallisia heikkoja, sairaita ja köyhiä ihmisiä kuin terveitä, itseriittoisia ja korkealle arvostettuja. Jeesus sanoi, että autuaita ovat hengessään köyhät. Hän sanoi myös, että Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten.

Jeesus sanoo sitten lainoppineelle, että lain tärkein käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä (j. 30–31). Mutta miten heikot, sairaat, köyhät ja tarvitsevat ihmiset pystyvät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja yhtä lailla itseään sekä lähimmäistään? Ainakin minulle Jumalan, itseni ja lähimmäisen rakastaminen on ollut työläs taakka ja olen kokenut siinä paljon epäonnistumista.

Apostoli Johannes muistutti, että Jumalan rakastaminen ja hänen käskyjensä pitäminen eivät ole raskaita asioita (1. Joh. 5:3). Jeesus itsekin sanoi, että hänen ikeensä on hyvä kantaa ja kuormansa kevyt (Matt. 11:30). Jotain on siis nyrjällään, jos Jumalan rakastaminen on raskasta ja koemme jatkuvasti riittämättömyyttä suhteessa itseemme ja lähimmäiseen.

Jeesuksen sanat ja Jumalan totuus vapauttavat tässäkin asiassa. Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8) ja Jumalan tekoa sekin (Joh 6:29). Mekin olemme Jumalan tekoa. Olemme siis jo olemukseltamme Jumalan muovaamia. Jumala on luonut meidät tekemään hyviä tekoja (Ef. 2:10) eli rakastamaan. Rakastaminen on jo luomisen perusteella osa meitä. Meidän ei tarvitse ryhtyä tekemään mitään, mikä olisi Jumalan luoman uuden luonteemme vastaista. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäisiä kohtaan valtaa tilaa. Vanhoista tavoista ja tottumuksista irti päästäminen ja uusien Jumalan mielen mukaisten ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen tosin teettää työtä ja vaatii harjaantumista kuten minkä tahansa uuden taidon tai ajattelutavan oppiminen. Meillä on kuitenkin paras mahdollinen opettaja, Jumalan Pyhä Henki.

Pyhän Hengen läsnäoloa viikon ensimmäiseen päivään ja koko viikkoon!

Heli