Tekijä: Heli

2. Moos. 19 Joh. 1

Israelin kansa sai esimakua Jumalan pyhyydestä, kun se valmistautui kohtaamaan Jumalan Siinainvuorella. Jumalan pyhyys ilmestyi savupilveen ja ukkosenjyrinään verhottuna epäsuorasti, Mooseksen kautta.

Tässä vaiheessa ihmiset olivat vielä siinä luulossa, että he pystyisivät pitämään Jumalan antamat ohjeet ja lupasivat: ”Me teemme kaiken, mitä Herra käskee.” (2. Moos. 19). Myöhemmät vaiheet osoittivat toisin.

Myöhemmin pelastushistoriassa Johannes näkee asian jo toisin ja tiivistää: ”Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus.” (Joh. 1:17).

Mitä Johanneksen evankeliumin sanat merkitsevät sinulle tänään?

Heli

2. Moos. 18 2. Piet. 3

Tällä viikolla on jännittävää seurata, miten Jumalan pelastushistoria kiertyy vähitellen yhä enemmän auki Israelin kansan vaiheissa.

Ennen kymmenen käskyn lain antamista Jumala oli ilmaissut itsensä Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille. Myös Mooses oli saanut kohdata Jumalan erämaassa. Muuttuneena miehenä hän jakoi lakia ja järjestystä kansalleen. Työ kuitenkin kävi hänelle ylivoimaisen raskaaksi hoidettavaksi yksin. Tuohon kohtaan sattui Mooseksen apen, Jetron, vierailu. Jetro oli itse pappi ja antoi kokeneena johtajana Moosekselle neuvon jakaa vastuu ympärillään oleville tehtävään soveltuville henkilöille ja opettaa kansalle hyvän elämän ohjeet ja moraali.

Mooses noudatti Jetron ohjeita ja jakoi vastuuta valtuuttavan johtajuuden periaattein. Vaeltavasta sekalaisesta heimosta alkoi muodostua vähitellen järjestäytynyt kansa.

Jetron neuvo oli siihen hetkeen paras mahdollinen. Myöhemmin Jumala lupasi, että hän kirjoittaa lakinsa kansansa sydämeen (Jer. 31:3). Silloin ei tarvitse enää jakaa oikeutta maallisissa oikeusistuimissa. Tuo aika odottaa vielä täydellisyydessään toteutumista.

Vastuu ja valtuutus saavat ihmisen kokemaan itsensä tarpeelliseksi ja tehtävän onnistuessa kasvattavat pätevyyden tunnetta. Missä kohtaa sinä ja minä voisimme valtuuttaa ympärillämme olevia ihmisiä ottamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista? Vastuun jakaminen synnyttää monenlaista sotkua ja selvittelyjäkin, mutta myös palkitsee. Ja keventää taakkaamme toisessa kohtaa.

Heli

Sak. 14 Luuk. 9

Sakarjan profetiat rohkaisivat Israeliin palannutta pakolaisten pientä joukkoa, joka oli aloittanyt kotiensa ja maansa jälleenrakennuksen. Sakarjan kirja sisältää myös runsaasti Messias-ennustuksia ja näkyjä tulevasta ajasta, jolloin Jumalan hallitsee kaikkia kansoja.

Sakarjan aikalaiset jäivät odottamaan profeetan ennustusten toteutumista. Vasta ihmiset Jeesuksen ajasta eteenpäin saivat todistaa Sakarjan kirjan messiasennustusten toteutumista. Edes Jeesus ei saanut todistaa loppujen Sakarjan profetioiden täyttymistä vaikka hän keskusteli kirkastusvuorella jopa Mooseksen ja Elian kanssa (Luuk. 9: 29–31).

Jumalan pelastushistoria toteutuukin pala palalta. On jännittävää miettiä ja kysellä, mikä rooli meidän ajallamme ja seurakunnillamme onkaan Jumalan valtakunnan tulemisessa! Olisin siinä oikein mielelläni mukana enkä vain sivustaseuraajana.

Rukoillaan meille ymmärtäväistä sydäntä ja rakkautta, että erotamme mikä on hyvää ja tärkeää (1. Kun. 3:5, 9, Fil: 1:9–10) ja että saamme voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin (2. Tess. 2:16–17).

Ehkä vallitseva koronatilanne ja nykyiset tapahtumat pääsevät Jumalan pelastushistorian lehdille!

Heli