Kun Jeesus vihastui ja ajoi temppelin pihalta rahanvaihtajat ja monenlaiset myyjät pois, hänen viestinsä oli: Jumalan temppeli on rukouksen paikka. Se ei ole rosvojen luola (Mark. 11:17).
Rukous on kohtaamista Jumalan kanssa. Se on myös pyytämistä, etsimistä ja kolkuttamista. Rukous on vaikuttamista. Jeesus näytti esimerkillään, että rukous on ennen kaikkea yhteyttä Jumalan kanssa. Se näkyy siinä, miten Jeesus hakeutui usein rukoilemaan yksinäisyyteen. Se näkyy myös siinä, miten Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan Isä meidän -rukouksen, ”Abba, Isä”. Yhteys näkyy siinäkin, miten Jeesus tuskassaan Getsemanen puutarhassa kääntyi Jumalan puoleen ja pyysi, että voisi välttää tulevan kuoleman tuskan. Jumalan tahto oli kuitenkin toinen ja rukouksessa Jeesus suostui siihen.
Jeesus osoitti, että rukous ja usko kuuluvat aina yhteen, kun hän opetti:
”Mitä ikinä rukouksessa pyydätte uskoen, että saatte sen, se on teidän” (j. 24).
Uskon yhteydessä Jumalaan Isä itse asuu Jeesuksen kautta sydämessämme. Alamme hengittää Jumalan hengityksen tahtiin. Silloin myös rukouksemme ovat sisimmässämme asuvan Jumalan Hengen rukouksia.
Usko Jeesukseen ei ole menestyksen teologiaa. Vaikka kuinka rukoilisimme ja vaatisimme Jumalaa toteuttamaan tahtomme, aina emme saa sitä, mitä me haluamme. Jeesus varoitti meitä rukoilemasta pakanoiden tavoin ja latelemasta tyhjiä sanoja (lue: omia sanojamme!) (Matt. 6:7). ”Uskoen, että te saatte sen” onkin usein väärin ymmärretty kohta. Jeesus tyynnytti myrskyn, paransi monia sairaita ja herätti jopa kuolleista. Hän ei kuitenkaan siirtänyt vuoria, koska se ei ollut Jumalan Hengen mukaista toimintaa. Jeesus ei myöskään parantanut kaikkia oman aikansa sairaita, koska sekään ei ollut Jumalan Hengen tarkoitus.
Jeesus osoitti, miten voimallinen Jumala meillä on. Hän opetti, miten syvästi Jumala meistä välittää. Jumala antaa paljon ennemmin hyvää meille, kuin ihmiset omille lapsilleen, joita rakastavat, ja joille haluavat yleensä kaikkea hyvää (Matt. 7:11).
Kaikilla teoillaan ja opetuksillaan Jeesus osoitti tulevaan Jumalan valtakuntaan. Saamme nauttia maistiaisia Jumalan valtakunnasta ja yli ymmärryksen menevän Jumalan rauhasta ja ilosta jo nyt, kun tajuamme pyytää, etsiä ja kolkuttaa (Matt. 7:7). Todellisen täyttymyksen koemme kuitenkin sitten, kun Jumalan valtakunta tulee lopullisesti.
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” (Hepr. 11:6).
Jeesus tiesi tasan tarkkaan mitä rukous on. Sen vuoksi hän rukoili jatkuvasti. Ja niin saamme mekin tehdä. Rukousaiheita kyllä riittää.
Heli