Tekijä: Kyyrä

1. Kun. 22 Joh. 6

Leipää nälkään!

Johannes kirjoitti evankeliuminsa siksi, ”että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:31)

Luvussa puhutaan paljon leivästä ja syömisestä. Siinä mainitaan pienen pojan ohraleipä osana ruokkimisihmettä, sekä manna, jota Jumala antoi taivaasta Israelin kansalle erämaavaelluksen aikana jokapäiväisenä leipänä neljänkymmenen vuoden ajan. Leivän ja syömisen avulla Jeesus yritti kertoa omasta tehtäväästään osana Jumalan pelastussuunnitelmaa, mutta sen verran kryptisesti Jeesus kuvaili tapahtumia, että kuulijoiden vaikea ymmärtää, mitä tämä Joosefin poika oikein höpötti.

Jeesus kertoi itsestään lisää Minä olen -sanoilla, jolla hän ilmaisi olevansa Jumala. Kun Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja antoi hänelle tehtävän, vastasi Mooses Jumalalle: ”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?” Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen”. Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne” (2. Moos. 3:13–14). Tämä lausuman myötä Jeesus langetti itselleen kuolemantuomion jumalan pilkasta. Jo aiemmin mainitaan, että juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän paransi halvaantuneen sapattina ja teki itsestään Jumalan vertaisen. (5: 16,18)

Jeesuksen leipäpuheet menivät jopa niin pitkälle, että opetuslapsetkin olivat jo ymmällä ja pitivät puhetta sietämättömänä. Ei sinällään ihme, sillä Jeesus sanoi, että ”minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” Pietari oli kuitenkin valmis pysymään Jeesuksen luona:” Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (68). ”Joka syö tätä leipää, elää ikuisesti” (58).

Jeesuksen syöminen ja juominen saa uuden merkityksen muissa evankeliumeissa Jeesuksen asettaessa ehtoollisen muistoateriaksi, esim. Matteus 26:26. Toisaalla Jeesuksen sanojen merkitystä elämässämme verrataan jokapäiväiseen leipään ja maitoon, joiden kautta kasvamme:”Ei ihminen elä pelkästää leivästä vaan jokaisesta Jumalan sanasta” (Matt. 4:4), ja ”Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen, jos kerran olette maistaneet, että Herra on hyvä” (1.Piet.2:2).

Hyvää ruokahalua!

Ps. Mika piti syyskaudella opetuspuheet Minä olen- teemasta. Leipäpuhe löytyy

https://www.youtube.com/watch?v=qlX5U9KBDS8 kohdassa 6:30

Juha

1. Sam. 13 Luuk. 22

Tullessaan kuninkaaksi Saul oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta (1)

Samuel vastasi:” Olet tehnyt tyhmästi! Jos olisit noudattanut Herran, Jumalasi, sinulle antamaa käskyä, hän olisi nyt vahvistanut kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. Mutta nyt kuninkuutesi ei enää pysy, vaan Herra etsii mielensä mukaisen miehen ja määrää hänet kansansa hallitsijaksi, koska et noudattanut Herran käskyä. (13-14)

Luukas 22

Sinun edestäsi annettu ja sinun puolestasi vuodatettu. Jostain syystä olen kovin tykästynyt Leonardo da Vincin maalaukseen Pyhä ehtoollinen, joka perustuu kaikissa evankeliumeissa kuvattuun kohtaukseen, jossa Jeesus viettää viimeistä iltaa ja nauttii ateriaa opetuslastensa kanssa. Se tuli nytkin heti mieleen luvun luettuani. Ehkä syynä on se, että näin joskus unta, jossa kuva valloitti meidän olohuoneen seinän ja siitä jäi hyvä ja lämmin mieli. Se on meillä jo seinälläkin koottuna palapelinä muistuttamassa siitä upeasta yhteydestä ja lahjasta, joka meillä on yksilöinä ja seurakuntana on ylösnousseen Jeesuksen kanssa:” Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (19-20). Ehtoollinen on muuttunut elämän varrella koko ajan tärkeämmäksi juhlahetkeksi, jota nyt pandemian aikana kaipaan suuresti, varsinkin kun sitä ei ole päässyt nauttimaan.

Juha

1. Sam. 12 Luuk. 21

Kunnioittakaa ainoastaan Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne! Muistakaa suuria tekoja, jotka hän on tehnyt hyväksenne! (24)

Luukas 21

Less is more. Leskivaimo nousi hyväksi esimerkiksi suhteessaan antamiseen ja Jumalaan. Hän halusi vähistä varoistaan tukea juutalaisten temppelin ylläpitoa, ja antaessaan kaiken myös joutui luottamaan Jumalan huolenpitoon ”hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi”. Jumalan valtakunnassa kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, jossa pieni ja mitätön maailman silmin voi ollakin suurta ja päinvastoin. Leskivaimon uhrimieli haasta miettimään omaa elämää ja sen valintoja. Mitä minulla on, mitä en olisi saanut Jumalalta? Saan olla kiitollinen Jumalalle niin paljosta. Silti Jumalan huolenpitoon luottaminen on edelleen vaikeaa. Tämä prosessi jatkuu varmaan loppuun saakka. Köyhän lesken esimerkkiä vahvistaen Paavali myös kehottaa:”Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.” (Room 12:1)

Pitäkää varanne! Valvova ihminen tiedostaa elämänsä rajallisuuden. Hän ymmärtää tämän päivän rajallisuuden sekä tämän hetken merkityksen. Huomisesta emme tiedä. Valvominen ei ole vain hereillä pysymistä, vaan aktiivista elämää. Se on elämistä avoimin silmin ja korvin, valmiina toimimaan Jeesuksen esimerkkiä seuraten. Valvomista on myös se, että emme mukaudu tämän maailman menoon, vaan kasvamme ja muutumme mielen uudistumisen kautta seuraamaan Jumalan tahtoa (Room. 12:2). Valvomisen vastakohta on turtuminen, joka saattaa johtua mm.  juopottelusta, päihtymyksestä tai jokapäiväisen elämän huolista.  Ne voivat viedä pois Jumalan läheisyydestä ja yhteydestä. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Matt. 6:34). 

Taakoistamme on luvattu huolehtia, ja ne kannattaa antaa pois:” Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7).

Eiköhän tehdä näin heti?!

Juha