Tekijä: Kyyrä

1. Sam. 7 Luuk. 16

Oli sen verran pitkä tuo Luukkaan evankeliumi, että laitan tähän vaan luvusta valitsemani jakeen/asian, joka mielestäni vie Jumalan suunnitelmaa eteenpäin Israelin heimojen keskuudessa.

Tämän jälkeen Samuel otti kiven ja asetti sen Mispan ja Senin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, Avunkivi, sanoen: ”Tähän asti Herra on auttanut meitä.” (12)

 

Luukas 16

Ei voi palvella kahta herraa. Mielenkiintoinen ja monitahoinen luku, josta mieleen nousi teemoina iankaikkisuus ja mammona. Iäiset asunnot ja Aabrahamin helma kuvaavat tämän elämän jälkeistä aikaa. Siellä ei ole enää rikkautta, vaan jotain aivan muuta. Tuonela mainitaan myös ja siitä kerrotaan, että sieltä ei pääse enää takaisin, vaikka haluaisikin. Luku haastaa miettimään omaa suhdetta Jumalaan, rikkauteen ja iankaikkisuuteen. Minkälainen taloudenhoitaja minä olen? Miten käytän rikkauksiani? Luin juuri lehdestä eräästä miehestä, sillanrakentajasta, joka oli antanut rahaa autokilpailuihin 200 000 euroa. Hän kommentoi antamistaan siten, että hän tykkää lajista ja täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Hän on myös ymmärtänyt, että kun viimeinen kaapu pannaan päälle, siinä ei ole taskuja. Aika hyvä muistutus, joka on syytä pitää mielessä.

Luvusta löytyi myös muutama Valtakunnan periaate meille ohjeeksi: ”Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin”(10), ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (13) ja ”Jumala tuntee teidän sydämenne” (15).

Siunausta viikkoosi!

Juha

Joos. 23 Room. 9

Joosua 23

Mielenkiintoista on lukea, mitä Joosua kiteyttää jäähyväisiksi vanhaksi tultuaan. Siinä korostuvat tutut asiat ja kehotukset. Olkaa lujat, noudattakaa lain kirjaa, älkää sekoittuko epäjumalia palveleviin kansoihin. Pysykää uskollisina Herralle ja muistakaa, miten Jumala on ollut uskollinen teille ja täyttänyt kaiken lupaamansa. ”Muistakaa aina rakastaa Herraa, Jumalaanne”! (11).Tähän on hyvä yhtyä.

Luvun lopussa on vielä muistutus siitä, että jos homma ei toimi, ja aletaan palvoa epäjumalia, niin Herran viha syttyy ja hävitys kohtaa. Tässä voidaan puhua varmaan Jumalan pelosta. Vaikka se ei ole vain VT:n asia, vaan se mainitaan myös UT:ssa, eipä siitä paljon nykyään puhuta.

Room. 9, Israel ja Jumalan lupaukset

Paavalilla oli sydämessä raskas suru ja lakkaamaton tuska siitä, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle. Näin itsenäisyyspäivän tekstin ääressä tuli mieleen oma kansamme ja Suomen tila. En koe asiaa niin voimakkaasti kuin Paavali, mutta kuitenkin harmittaa ja surettaakin se, että me suomalaiset olemme kansakuntana luopumassa Jumalasta? Onko hyvinvointivaltiomme hoitanut meidät riippumattomiksi Jumalan huolenpidosta? Suomen kansahan oppi aikoinaan lukemaan kirkon aloittaman koulun avulla ja Raamattuakin luettiin sen jälkeen omalla kielellä. Sen kautta kristilliset arvot ja Jumalan kunnioitus juurtuivat syvälle kansan sydämeen ja omaantuntoon.

Nyt halutaan olla vapaita ja uskontoneutraaleja. Luin juuri lehdestä, että partiokaan ei enää halua rakastaa Jumalaa, vaan partiolupaus uudistettiin ajanmukaiseksi. Entinen lupaus oli:”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa (ikäkauden) ihanteita ja olla avuksi toisille.” Uusi kuuluu näin:”Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa (ikäkauden) ihanteita joka päivä.” Oma partiokokemukseni jäi aikoinaan yhteen vuoteen, enkä siis tiedä, onko kristinuskon Jumalalla ollut sijaa partiotoiminnassa, mutta tämäkin uudistus kuvaa hyvin ilmiönä ajan henkeä, jossa Jumala koetaan jotenkin hankalana asiana ja tasa-arvon vastaisena.

”Tarttis varmaan tehdä jotain”, sanoi aikoinaan kaksi kautta (1982-1992) Suomen presidenttinä toiminut Mauno Koivisto. Lause jäi elämään hänen jälkeensä ja on aika ajankohtainen tässäkin asiassa. Laitetaanko kädet rukousasentoon, ja samalla kun kiitetään rakkaasta isänmaastamme, siunataan myös Suomen kansaa ja sen päättäjiä!

Juha

Joos. 22 Room. 8

Joosua 22, Loppukehotuksia

Joosuan jäähyväisten aika lähestyi. Hän kiitti kansoja uskollisuudesta Jumalan, Mooseksen ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Siitä oli seurauksena saavutettu rauha, ja kotiuttaminen oli mahdollista. Loppukehotuksena toistuu tuttu ja tärkeä ohje suhteessa Jumalaan, joka toistuu myös Jeesuksen opetuksessa: ”Rakastakaa Herraa, Jumalaanne , kulkekaa aina hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, pysykää hänelle uskollisina ja palvelkaa häntä koko sydämestänne ja sielustanne” (5). Hienoa, että kaiken sotimisen jälkeen puhutaan rakkaudesta. Sitten suuri päällikkö Joosua siunasi heidät ja saattoi heidät matkaan.

Room. 8,  Jumala on rakkaus

Nyt alkaa Paavalin katse kääntyä synnistä ja turmeltuneisuudesta tulevaisuuteen. Jeesuksen yhteydessä ei ole kadotustuomiota, vaan hyvä tulevaisuus. Odotamme uskossa Jumalan lasten vapautta ja tulevaa kirkkautta (21). Voimme luottaa, että vaikeuksista ja kärsimyksistä huolimatta ”kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa” (28). ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan”? (31). Eikä mikään ”voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”(38)!

Tällaisella opetuksella voimme vapautua liiasta itsen tarkkailusta ja syntiin keskittymisestä. Kun ymmärrän tilani Jumalan lapsena ja rakkauden kohteena, tulee suhteeseen sävyksi rakkaus. Silloin pääsemme kilvoittelemaan siitä, kuinka oppisin paremmin rakastamaan Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni. Tässä muutoksessa suuret kiitokset ansaitsee Pyhä Henki, joka tekee eläväksi, auttaa meitä ja rukoilee puolestamme (26).

”Kaikki, jota Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia” (14)

Juha