Tekijä: Kyyrä

Joos. 8 Room. 3

Joos 8, Ain kaupungin valloitus ja hävitys

Kurjaa luettavaa kun tapetaan ihmiset ja poltetaan kaupunki. Mutta kun toimitaan Herran tahdon mukaan, täytyy se tietenkin hyväksyä. Miksi näin piti toimia? Yksi vastaus löytyy 5.Moos 20:18: ”Ellette hävitä heitä, he opettavat teille iljettävät tapansa, joita he ovat noudattaneet palvoessaan jumaliaan, ja niin te rikotte Herraa, Jumalaanne vastaan.” Eli seura tekee kaltaisekseen, niin kuin monta kertaa myöhemmin sen saa Israelin kansan historiasta lukea.

Voi myös ajatella, että nämä kivitys ja tuhoamiskäskyt ovat muistutuksena Jumalan pyhyydestä, jotta muistamme syntielämän tuhoisuuden ja rangaistuksen. Room 6:23:” Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Joosualla oli myös opetustehtävä. Hän jäljensi lain kiviin israelilaisten nähden, niin kuin Mooseksen oli käskenyt. Sitten uhrattiin ja kaikki tulivat kuulolle, kun Joosua luki ääneen koko lain.

Meillekin on annettu valloitustehtävä lähetyskäskyssä. Toimintatavat ovat vähän erilaiset Jeesuksen mallia seuraamalla, mutta opetus on tärkeässä roolissa. Miekkana on Jumalan sana, Raamattu.

Room 3, Synti ja armo on evankeliumi

Paavali oli käynyt pienestä pitäen juutalaisen koulupolun. 5-vuotiaana alkoi synagogakoulu ja 13- vuotiaana hän siirtyi Jerusalemiin kuuluisan rabbi Gamalielin oppiin. Paavali oli niin sisällä juutalaisuudessa, sen kulttuurissa, laissa ja tavassa elää uskoaan, ettei sitä maallikko oikein tahdo näin lukemalla ymmärtää, vaikka hän kovin perusteellisesti käy asioita läpi jokaisessa luvussa. Jospa jotain uutta kuitenkin syntyisi sydämeen!

Ihmiskunnan syntisyys kiteytyy jakeessa 23:” sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta.” Tähän meidän on tyytyminen, vaikka kuinka yrittäisin olla edes ”siivosyntinen”, niin se ei riitä. Ei riitä sekään, että hyvien tekojen ja lain täyttämisen kautta, juutalaisten tavoin, pyrkii Jumalan lähelle. Synti erottaa meidät Jumalasta, lähimmäisestä ja omasta itsestämme Jumalan kuvana ja on siksi todella tuhoisaa.

Paavalin ilosanoma löytyy em. jakeen ympäriltä, jossa hän julistaa, että kelpaamme Jumalalle vain uskomalla Kristukseen. Kuulostaa helpolta, mutta ei se välttämättä sitä ole. Paavalillakin menee vielä monta lukua perusteluihin ja ohjeisiin. Mitä jos synti edelleen vaivaa ja kietoo minua? Uskonko riittävästi? Voi olla joskus myös vaikea uskoa, että Jumala rakastaa minua tällaisena, jos kokemukseni on se, että kukaan muukaan ei rakasta! Silloin usko ja minuus ei pääse kehittymään ja kasvamaan.

Juha

Ps. 26 Ilm. 19

26 Herra, hanki minulle oikeutta

Jotenkin tuntuu aluksi hankalalta ymmärtää tuota viattomuutta ja nuhteettomuutta, johon Daavid tässä tuo esille vähän kuin itsekehuna. Sillä olemmehan kaikki syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla Room 3:23 mukaan. Toisaalta Daavid on täysin avoin Herransa edessä antaen luvan tutkia ja koetella omaa sydäntä ja ajatuksia (2), ja pyytää armoa ja pelastusta kiitoksen kanssa! Jumalasuhteeseen kuuluu myös sana rakkaus, joka kohdistuu Jumalan kirkkauden asuinsijaa, temppeliä kohtaan. Daavid oli varmaan sinut itsensä ja Jumalansa kanssa.

Paavali kilvoittelee myös tämän tärkeän asian kanssa:” Siksi teen kaikkeni, että minulla olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt. 24:16).

Voisiko olla niin, että kumpikin edellinen uskon sankari on oppinut elämään armon varassa, armahdettuina syntisinä, jota asemaa moni muukin haikailee. On hienoa, jos saan kokea olevani Vapahtajan kanssa vapaa syyllisyydestä ja häpeästä. Tämä on se kasvuprosessi, jossa varmaan kaikki olemme mukana loppuun saakka. Jeesus on sovittanut syntimme ja hän tuo sydämeen rauhan uskon kautta. Meitä kehotetaan myös tunnustamaan syntimme, jotta voimme kokea Jumalan anteeksiannon ja Jumalan puhdistavan työn. (1 Joh 1:9)

Juha

Ps. 25 Ilm. 18

”Se joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien”…

Jumalan läheisyyden etsintä jatkuu tässä luvussa. Voisiko se olla tuota Herran pelkoa, jota kuvataan Sananlaskuissa: ”Herran pelko on viisauden alku. Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta (Snl. 9:10). Kun ymmärrän paremmin, kuka Jumala on ja kuka ihminen on Jumalan maailmassa, alan löytää oikeaa asennetta ja tietä elää oikein. Jumala on luoja ja lunastaja. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Jumalan rakkauden kohteeksi. On kysymys kunnioituksesta ja rakkaudellisesta vuorovaikutussuhteesta kolmiyhteisen Jumalan ja ihmisen välillä.

Tässä luvussa nousee esiin luottamus kuvaamaan yhtä osaa tätä suhdetta. Daavid on oppinut luottamaan Jumalan huolenpitoon ja apuun. Hän on siitä kiitollinen ja tunnustaa sen Jumalalle useaan kertaan. Jumalan on laupias, uskollinen ja oikeamielinen ja hyvä. Hän neuvoo syntiselle ja köyhille tien ja ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen. Hän hankkii sorretuille oikeuden, eikä kukaan, joka luottaa Jumalaan, jää ilman apua.

Daavid puolestaan rakastaa Jumalaa rakentamalla luottamuksellista suhdetta olemalla vilpitön ja rehellinen sekä pyytämällä syntejään anteeksi. Hän haluaa elää oikein ja pyytää Jumalaa osoittamaan tietä, ohjaamaan totuuteen sekä suojelemaan vihollisia vastaan.

…”Hän saa onnen ja rauhan, ja hänen jälkeläisensä perivät maan” (12-13).

Juha