Tekijä: Remes

Sananl. 12

”Totuus ei pala tulessakaan”, sanotaan suomalaisessa sananlaskussa. Tälle luvulle nimen antanut sananlasku sanoo saman asian näin: ”Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.” Tavallaanhan tässä puhutaan siitä, että ajatukset voidaan testata, ja aika näyttää mikä toimii. Ei tämä nyt ihan tieteellinen metodi ole, mutta idullaan sen voi halutessaan tässä nähdä. Muuten päivän sananlaskut suosittavat ahkeruutta ja harkintaa. Yhtenä mottona voisi olla sekin, että tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Mutta palataan tuohon totuuteen. Minulle edellä mainittu sananlasku puhuu siitä, että totuuden puolella toimimisella on pitkät, jopa iankaikkisuuteen asti ulottuvat seuraukset. Toisaalta on lohdullista, että vääryys on ”vain tuokion” kestävää.  Uudessa Testamentissa Paavali puhuu vähän samantapaisesti, kun hän kirjoittaa korinttilaisille, että katoava ei voi saada omakseen katoavaisuutta. Tulkitsen tämän yksinkertaisesti niin, että meistä jää lopulta jäljelle se, mikä on totta ja siten katoamatonta. Kaikki muu onkin sitten valetta ja saakin unohtua.

Apt. 3

Pietari paransi ramman, josta sanotaan, että hän parannuttuaan hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Hän tuli apostolien kanssa temppeliin ja tokihan tuollainen käytös herätti huomiota, varsinkin kun mies oli monelle tuttu kerjääjä. En usko, että temppelissä oli tuona päivänä kovin monta muuta hyppelijää! 

Pietarin puheen aloitus oli ehkä aavistuksen ylimielisen kuuloinen, kun hän kysyi: ”Miksi te tätä ihmettelette?” Jos hyppelevä rampa ei ihmetytä, niin en tiedä mikä sitten. Pietari kuitenkin taisi tarkoittaa, että asiaa ei tarvitse ihmetellä siksi, koska Jumalalle kaikki on mahdollista. Jos rampa olisi parantunut Pietarin omasta kyvystä tai voimasta johtuen, niin sitten asia olisi ollut ihmetyksen arvoinen. Mutta nyt olemme tekemisissä elävän Jumalan kanssa, joten on luonnollista odottaa suuria tapahtuvaksi.  

Pietari häivytti puheessa oman osuutensa ihan minimiin. Rampa ei parantunut hänen vuokseen vaan Jeesuksen nimen ja uskon vuoksi. Tosin saattoi olla, että Pietari tarkoitti tässä nimenomaan omaa uskoaan. Ilman sitä hän ei olisi voinut niin rohkeasti käskeä miestä kävelemään. Mutta uskokin oli Jeesuksen antama lahja ja Pietarilla oli kyllä elämässään riittävästi kokemuksia tilanteista, jolloin hän oli yrittänyt pärjätä ilman sitä.

Minulle tässä tilanteessa oli puhuttelevaa se, että ihmiset olivat viettämässä aivan normaalia arkeaan, kun he yllättäen joutuivat toteamaan Jumalan toimivan sen keskellä. Tämänlaisia Jumalan yllätyksiä kaipaan meidänkin seurakuntaamme ja yhteiskuntaamme yleisemminkin.

Marko

Esra 9

Tämä on hankala luku. Vastakkain ovat laki ja empatia. Seka-avioliitot olivat selvästi vastoin Mooseksen lakia. Toisaalta näin oli jo tapahtunut, jota mitä asialle piti tehdä. Esran ratkasu oli suoraviivainen, perheet vain tylysti hajotettiin. Mitäs tästä pitäisi ajatella?

En voi välttyä ajatukselta, että laintulkinta oli tässä liian tiukka. Koskiko Mooseksen laissa kauan sitten annettu kielto tosiaan Israelissa Esran aikana asuneita kansoja? Ymmärtääkseni ne kansat, joista varoitettiin, olivat jo kauan sitten poistuneet. Toisekseen, Mooseksen laissa toki kiellettiin sekaantumasta ympäröiviin kansoihin, mutta ideana oli varjella Israelia epäjumalien palvelemiselta. Minä tulkitsen tämän niin, että ”seka-avioliitot” olivat kyllä sallittuja, jos kuitenkin sitouduttiin palvelemaan Herraa. Olihan Daavidinkin sukupuussa henkilöitä, jotka eivät olleet syntyperäisiä juutalaisia. Edellisistä luvuista kävi ilmi, että esimerkiksi samarialaiset palvelivat Herraa. Heillä saattoi olla vieraita tapoja, mutta olivatko erot oikeasti ylitsepääsemättömiä. Noin yleisesti ottaen Mooseksen laki suhtautui kuitenkin myönteisesti ”muukalaisiin”,  jos nämä olivat valmiita liittymään kansaan.

En osaa vastata näihin kysymyksiin. Sen tiedän, että vääryyttä ei voi oikaista toisella vääryydellä. Toisaalta ymmärrän, miksi tässä asiassa oltiin niin tiukkoja. Pelättiin uutta pakkosiirtolaisuutta ja Jumalan vihaa. Sen kuitenkin tiedän, että Jeesus suhtautui samarialaisiin hyvin eri tavalla. Tässä alla lisää.

Joh, 4

Niin, samarialaisista puheen ollen. Edellä olevasta Vanhan Testamentin kohdasta käy hyvin ilmi, miksi juutalaisten ja samarialaisten välissä oli iso juopa. Tätä taustaa vasten Jeesuksen toiminta tässä luvussa on erittäin radikaalia.

Jo pelkästään se, että Jeesus ylipäätään meni Samariaan, oli merkillepantavaa. Luvun alussa sanottiin, että päästäkseen Juudeasta Galileaan, Jeesuksen oli kuljettava Samarian kautta. Kartasta katsoen se pitää paikkansa, mutta hurskaimmat juutalaiset kuitenkin kiersivät sen. Matkasta tuli näin pitempi, mutta ei se mitenkään mahdottoman pitkä silti ollut. Jeesus ei kuitenkaan mennyt Samarian läpi vain oikaistakseen tai laiskuuttaan, vaan hän oli valmis myös kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. Itse asiassa hän lopulta jäi Sykarin kaupunkiin kahdeksi päiväksi opettamaan. Tämän seurauksena kaupungissa puhkesi pienimuotoinen herätys.

Minä rinnastan Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen Esran kirjan tapahtumiin. Esran kirjassa juutalaiset lähettivät samarialaiset vaimonsa pois. Tässä luvussa Jeesus kutsuu hylätyn samarialaisen naisen luokseen ja antaa hänelle ihmisarvon ja uuden elämän.

Marko

Esra 8

Kun lapsena lähdettiin luokkaretkelle, oppilaat laskettiin matkan aikana useaan otteeseen. Sillä varmistettiin, että kaikki olivat mukana. Tämän päivän luku muistuttaa tästä. Esra lähtee Persiasta pitkälle matkalle kohti Jerusalemia, joten on tärkeä listata kaikki mukaan lähteneet. Tässä luvussa mainitaan vain sukujen päämiehet ja muutama muu, sillä muuten Esran kirja olisi aika pitkä. 

Esralla oli selkeä näkemys siitä, mitä hän halusi perillä tehdä ja ketä siihen tarvittiin avuksi. Kun hän esimerkiksi huomasi, että matkasta puuttui leeviläisiä, niin hän hankki heitä lisää. Tämä taitaa merkitä sitä, että kaikki eivät ehkä olleet mukana vapaaehtoisesti. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Esra ei kehdannut kysyä kuninkaalta sotaväkeä turvaamaan matkaa. Hän kun oli kehuskellut sillä, että Herra suojaa omiaan. Paaston ja rukouksen jälkeen matka sujuikin hyvin.

Tämä kertoo siitä, että nyt meinattiin tehdä asiat alusta asti oikein. Tämä voi tuntua vähän autoritaariselta, mutta Esra  ei kuitenkaan vaikuta itsekeskeiseltä tai vallanhimoiselta. Hän esimerkiksi jakoi vastuuta toisille ja muutenkin oli sitä mieltä, että kaikkia tarvitaan.

Joh, 3 

Jeesuksen ja Nikodemoksen välinen keskustelu on täynnä helmiä. Kuuluisin kohta on varmaan pienoisevankeliumi (jae 16), mutta onhan tässä paljon muutakin.

Jeesus pakottaa saman tien Nikodemoksen pois mukavuusalueeltaan puhumalla tuulesta, valosta ja niin edelleen. Tuuli oli toki tuttu Hengen vertauskuva, mutta asiayhteys merkitsi, että oltiin aivan vierailla vesillä. Juutalaisuuden harjoittaminen merkitsi hyvin säännönmukaista ja kurinalaista elämää. Ajatus siitä, että voisi syntyä uudestaan ja elää sen jälkeen toisella tavalla Hengen ohjauksessa, oli vallankumouksellinen. 

Taustalla oli myös se, mitä ajattelemme Jumalasta. Kun juutalaiset puhuivat Jumalan mielen mukaisesta elämästä, niin he käyttivät sanoja kuten kuuliaisuus ja laki. Kyse oli loppujen lopuksi tottelevaisuudesta. Tämä luo helposti mielikuvan piilovihaisesta ja tuomitsevasta Jumalasta, jota on vaikea miellyttää. Varsinkin, jos oli fariseus, joka yritti noudattaa tiukasti kaikkia käskyjä, kuten Nikodemos.

Sen sijaan Jeesus kertoo Jumalasta, joka rakastaa meitä.  Hän on valo, joka auttaa näkemään totuuden itsestämme ja kaikesta muustakin. Mitä tulee tuomioon, niin se ei johdu Jumalan vihaisuudesta, vaan siitä, että ihmiset ovat mieluummin pimeässä. Tavallaan tuomio on jo tapahtunut ja Jeesus on tullut pelastamaan meidät siltä. Tässä oli varmasti Nikodemokselle paljon sulateltavaa. Hurskaalle fariseukselle tämä merkitsi oman aseman muuttumista. Hän ei ollutkaan enää se, joka pystyi ja osasi kaiken. Hän oli samalla viivalla kaikkien muiden kassa, oppilas, joka katseli edessään olevaa Jeesusta ja Jumalan kirkkautta. 

Ei tämä helppoa ole meillekään. Myös meidän kulttuurissamme ihmisen asema pitkälti määräytyy hänen ominaisuuksiensa tai tekojensa perusteella. Jeesus kehottaa meitä kaikkia tulemaan valoonsa, lopettamaan salailu. Ei ole mitään pelättävää, koska Jumala on meidän puolellamme.

Marko