Tekijä: Remes

Ps. 54

Tämän päivän psalmin lähtötilanne muistuttaa toissapäiväistä. Taas kerran joku oli paljastanut Daavidin olinpaikan murhanhimoiselle Saulille ja taas kerran Daavid päätti tehdä tuntemuksistaan laulun. Toissapäivän psalmissa hän kuulosti katkeralta ja kostonhimoiselta. Tänään sävy on pelokas, ehkä jopa epätoivoinenkin. Daavid tarrautuu kynsin ja hampain ajatukseen Jumalan hyvyydestä ja suuruudesta. Ikään kuin hän sanoisi jotenkin näin: ”Sinä olet hyvä ja voimallinen Jumala, etkö olekin.”

Tämä psalmi vie ajatukseni Paavalin kehotukseen ”kiittäkää joka tilassa.” Kun oma tilanne näyttää epätoivoiselta, niin kiitos voi tuntua aika vieraalta ajatukselta. Pointtina ei olekaan kiittää siitä tilanteesta, vaan kiittää siitä tilanteesta huolimatta.  Näinhän Daavidkin päivän tekstissä tekee. Hän ei ollenkaan kaunistele ongelmiaan, vaan kertoo avoimesti Jumalalle, miten asiat ovat. Mutta se ei estä häntä kiittämästä ja ylistämästä. Tarkoitus ei ole psyykata itseään unohtamaan tosiasiat, vaan nostaa katse oman tilanteen ulkopuolelle kohti Jumalaa.

Matt. 2

Tekstin tärkein viesti minulle on se, että Jeesus perheineen joutui elämään pakolaisena. Matka Egyptiin oli pitkä ja vaarallinen, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Minusta tämän kertomuksen pitäisi ratkaista se, miten me itse suhtaudumme keskellämme eläviin pakolaisiin tai maahanmuuttajiin. Usko Jeesukseen merkitsee haastetta asettua heikoimpien puolelle ja näin julistaa Jumalan valtakuntaa, jossa asetelmat ovat usein hyvin toisenlaisia kuin mihin on totuttu. Siellä suurin on se, joka palvelee ja lapsenmieliset ovat autuaita. Ja tosiaan talliin syntynyt ja myöhemmin Egyptissä pakolaisena elänyt Jeesus on maailman vapahtaja. Oikein ymmärrettynä tämä on vapauttavaa. Vastavoimana tälle kaikelle päivän luvussa on Herodes, joka omaa asemaansa ja valtaansa pönkittääkseen turvautuu hirveään väkivaltaan. Hän ei ehkä itsekään tajunnut, kuinka vahvasti hän oli sidottuna omaan vallanhimoonsa. Kuninkuus oli joka tapauksessa hänelle niin tärkeää, että hän oli valmis jopa tapattamaan pieniä lapsia.

Marko

Ps. 53

Onko moraalitonta ajatella, että Jumalaa ei ole olemassa? Psalmin kirjoittaja tuntuu olevan sitä mieltä. Tietenkin tämä pitää ymmärtää sen aikaista tilannetta vasten. Ymmärtääkseni siihen aikaan ei käytännössä ollut ollenkaan varsinaisia ateisteja. Tässä psalmissa  puhutaan muiden jumalien palvelijoista, jotka eivät uskoneet Herraan. Kenties valloittajista, jotka ovat hyökänneet Israeliin. Tai sitten vallanpitäjistä, jotka ovat alkaneet palvella Baalia tai muita naapurikansojen jumalia. Näissä uskonnoissa ei niinkään välitetty oikeudenmukaisuudesta, vaan voimasta. 

Yleisestikin uskomme määrittää arvomme.  Jos seuraamme julmaa jumalaa, niin meistä tulee usein itsestämmekin julmia. Jos jumalamme on, antiikin kreikkalaisten jumalien tapaan, turhamainen ja itsekäs, niin sallimme itsellemmekin helpommin tuollaisia asioita. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tuollaisten jumalien palvelija voisi tehdä hyviä tekoja. Totta kai voi ja usein tekeekin. Mutta se merkitsee sitä, että tiukan paikan tullen hänen ”sisäinen kompassinsa” on vinossa ja antaa vääriä signaaleja.

Tämä vie ajatukset meidän aikaamme. Nykyäänhän on yleistä olla aito ateisti ja se tarkoittaa sitä, että elämässä vaikuttavat arvot ja asenteet pitää valita itse, ilman minkään jumalan tai uskonnon antamaa selkänojaa. Mietin vain, että kuinkahan hyvin se onnistuu. Tämän psalmin perusteella ei kovin hyvin. Totuuden etsintä on nimittäin samalla myös Jumalan etsintää. 

Matt. 1

Joosef näki unessa Herran enkelin ja se oli niin vaikuttava, että hän päätti mennä Marian kanssa naimisiin. Olen kuullut tämän kertomuksen tietysti jo lapsena, joten olen usein suhtautunut siihen itsestäänselvyytenä. Tietenkin Joosef uskoi uneensa, jossa enkeli kertoi, että hänen tulevan vaimonsa raskaus on lähtöisin Pyhästä Hengestä! Minulle tämä kertoo siitä, että Joosefkin oli valittu tehtäväänsä. Hän ei ole kovin isossa roolissa Uudessa Testamentissa, mutta ilman häntä kaikki myöhäisemmät tapahtumat olisivat jääneet toteutumatta.

Enkeli käski antaa pojalle nimeksi Jeesus, joka alaviitteen mukaan tarkoittaa ”Herra pelastaa”. Tätä perustellaan Jesajan kirjan kohdalla, jossa sanotaan näin:

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ,ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Jumalan pelastus on siis sidottu Hänen läsnäoloonsa. Jumala ei pelasta kaukaa, vaan tulemalla lähelle ja auttamalla.

Marko

Ps. 52

Daavid antaa tässä psalmissa ilmiantajan kuulla kunniansa. Kuten monissa psalmeissa, vastustajalle toivotaan pahaa ja vakuutellaan omaa hurskautta.  Itse näin aluksi tällaisessa asenteessa ristiriidan. Kuinka hurskasta on toivoa vastustajiensa kuolemaa? Suuttuminen on toki ymmärrettävää, mutta vaatii jo jonkinlaista paneutumista tehdä tilanteesta laulu. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä kuitenkin olen tässä väärässä. Jos hurskaus tarkoittaa sitä, että ihminen on synnitön ja virheetön, niin tämä psalmi ei mitenkään voi olla hurskaan ihmisen käsialaa. Mutta nyt hurskaus tarkoittaakin Jumalaan turvautumista kaikissa tilanteissa. Näin ajateltuna  on siis hurskasta tuoda Jumalalle kaikki, myös oma katkeruus ja kostonhimo. Tosiasia oli, että Daavid oli loukkaantunut ja jotenkin tilanteesta piti päästä eteenpäin. Olisiko ollut oikein kieltää oma viha ja ”hurskaasti” teeskennellä pitkämielistä? Tuomalla asiansa Jumalan eteen Daavid käsitteli asian parhaalla mahdollisella tavalla. Mikä parasta, hän tuli myös paljastaneensa kaikille pimeän puolensa ja näin paha tuli valoon ja menetti otteensa.

Ilm. 22

Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen elämän puusta ja elämän virrasta. Se on hyvin samanlaista kuin Raamatun alkulehdillä löytyvät kuvaukset paratiisista. Taivaaseen pääsy tarkoittaa palaamista alkuun, oikeaan kotiin. Myös Jumalan läsnäoloon liittyy usein kokemus kotiinpaluusta. Siinä on jotain hyvin luonnollista ja tuttua, vaikka kokemus olisi uusikin. 

Joskus ihmisten kuvitelmat taivaasta ovat kovin tylsiä. Siellä vain ollaan ja möllötetään. Kannattaa lukea tämä luku, sillä se on täynnä elämää. 

Marko