Tekijä: Remes

5. Moos. 16

Jälleen kerran Jumala määrää israelilaiset viettämään juhlia. Kolme isoa juhlaa vuodessa valmisteluineen merkitsee ajallisestikin aikamoista panostusta. Tietenkin juhlia oli muitakin, sillä esimerkiksi jokainen sapatti oli myös juhla. Juhlat olivat iloista aikaa, mutta niillä myös elettiin uudestaan tärkeitä historian tapahtumia. On hyvä muistaa, että  Mooseksen laki ei ole kuvausta siitä, miten tullaan juutalaiseksi, vaan siitä, että se annettiin kansalle, jonka Jumala oli jo ottanut omakseen ja vapauttanut orjuudesta. Se on siis kuvausta siitä, miten pysytään siinä liitossa, jonka Herra on jo tehnyt kansansa kanssa. Lähtökohtana on siis Jumalan valinta ja vapautus.

Tit. 3

Kuvaus terveen opin mukaisesta elämästä jatkuu. Tässä puhutaan enemmän suhteista seurakunnan ulkopuoliseen ihmisiin. Tarkoitus on tehdä hyvää ja elää sovussa kaikkien kanssa. Muuten luvun sisältö sopii hyvin ajatuksiin siitä, mitä päivän Vanhan Testamentin luku herätti. Jumalan pelastus tulee aina ennen ihmisen toimintaa. Nämä seuraavat sanat tiivistävät hyvin evankeliumin:

”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,  jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.”

Marko

5. Moos. 15

Mooseksen laissa on mielenkiintoinen piirre, joka tulee esiin tässäkin luvussa. Useat säädökset on kirjoitettu niin, että niissä on korostettu heikommassa asemassa olevan oikeuksia. Nyt annetaan ohjeita velkojen anteeksiantamisesta ja orjien vapauttamisesta. Olen usein miettinyt sitä, kuinka meidän yhteiskuntaamme olisi varmaan tuolloin pidetty kovin kylmänä ja kovana. Mehän tietenkin ajattelemme heistä samalla tavalla. Joka tapauksessa nykyään ajatus siitä, että lainat pitäisi antaa anteeksi joka seitsemäs vuosi, olisi aika radikaali. Samoin orjat piti vapauttaa, elleivät he sitten halunneet vapaehtoisesti jäädä asemaansa. Tämä vapaaehtoinen orjuus on kiinnostava asia, josta olisi hauska tietää lisää. Nyt aivan ummikkona vain oletan, että varsinkin köyhillä ihmisillä orjuus saattoi olla parempi vaihtoehto kuin elää vaikkapa kerjäläisinä.

Tit. 2

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tässä luvussa ei puhuta oikeasta vaan terveestä opista. Minä ymmärrän sen niin, että tässä opilla ei niinkään tarkoiteta säädöksiä, joilla pelastutaan. ”Terve oppi” kuvaa asioita, joilla elämä sujuu paremmin ja joita noudattamalla kuvastetaan ja julistetaan sitä, mihin uskotaan.  Ehkä naivisti ajattelen, että käytännössä se on myös jotain, mikä luonnostaan kuulostaa järkevältä ja tasapainoiselta.  En esimerkiksi usko, että kreetalaisille tuli yllätyksenä se, että heitä kehotettiin välttämään juopottelua. Toki terveessä opissa on myös piirteitä, jotka sotivat luonnollisia ajatusmallejamme vastaan. Kehotus rakastamaan kaikkia on aina radikaali.

Marko

5. Moos. 14

”Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne.”

Jaahas, kymmenykset eivät olleet siis jonkinlainen kirkollisvero, joka vietiin temppeliin ja jätettiin sinne. Tarkoitus oli nauttia Jumalan antimista Hänen edessään läheisten kanssa. Tämä antaa aivan uuden näkökulman koko asiaan.  Kyse onkin Jumalan kiittämisestä ja ilojuhlasta. Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Mooseksen laissa annetaan  juhliin liittyviä säädöksiä. Ilmiselvästi Jumala jatkuvasti muistuttaa meitä pitämään hauskaa.  Tämä on hyvin virkistävää, koska mehän ajattelemme, että kymmenyksissä on pääasiassa kyse rahasta.

Toinen luvussa kerrottu kymmenysten käyttötarkoitus oli köyhien  ja leeviläisten auttaminen. Tässäkään pääpaino ei ole antamisessa, vaan toisten tarpeisiin vastaamisessa. Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumin luvussa 11 osuvat  ja uppoavat: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. ”

Tit. 1

Tämä kirje on osoitettu Tiitukselle Kreetaan, jossa hän järjesti seurakuntiin johtajia. Vaatimukset olivat kovat, jopa niin kovat, että jäin miettimään, pitikö niistä aina joskus tinkiä.  Paavali vaikutti aina välillä äkkipikaiselta, joten olisikohan hän ollut mielestään itse kelvollinen johtaja. Joka tapauksessa mielestäni ”kelpoisuuslistat” tuntuvat aina vähän masentavilta.

Tietenkin ymmärrän, että seurakunnan johtajan homma oli ja on vaativa. Varsinkin, kun tuolloin ei ollut vielä mitään vakiintuneita tapoja tai käytäntöjä.  Lisäksi seurakuntaa vainottiin ja yleinen mielipide oli sitä kohtaan usein negatiivinen. Sisäisestikin oli ristiriitoja, varsinkin kun oppi ei ollut vielä kaikkien mielissä kovin kirkas.  Uuden Testamentin kirjeistä käy ilmi, että varsinkin lakihenkisyysyys pääsi helposti luikertelemaan seurakunnan elämään.

Sitä vastaan tässäkin taistellaan. Tekstissä ymmärtääkseni  viitataan juutalaisten puhtaussäädöksiin ja päädytään seuraavaan lopputulokseen: ”Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta.”  Puhtautemme pitää olla sisäistä, Jumalalta tulevaa, ei ulkoista säädösten ja tapojen noudattamista.

Marko