Tekijä: Remes

Ps. 55

Tässä psalmissa suuri sotapäällikkö Daavid sanoo pelkäävänsä niin paljon, että hän haluaisi muuttua puluksi voidakseen lentää turvaan. Vakavasti puhuen tämä kertoo minulle Daavidin nöyryydestä. Hän ei esittänyt mitään. Daavidilla oli puutteensa, mutta mitä tulee vaatimattomuuteen, siinä hän oli todella esikuvallinen.

Kokonaisuutena teksti noudattaa aikaisemmista psalmeista tuttua kaavaa. Aluksi valitetaan omaa tilannetta ja sitten vakuutetaan, että turvataan Jumalaan kaikesta huolimatta. Psalmista löytyy myös lupauksia, esimerkiksi tämä:

”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen.”

Psalmeista muistetaan usein vain niiden loppu. Viimeisistä jakeista tehdään huoneentauluja ja mannalappuja. Alkupuolen synkät tunnelmat sen sijaan usein unohdetaan. Näin menetetään tekstiin piilotettu vuorovaikutteisuus. Lopun valoisat säkeet ovat vastausta alun masentaville tunnelmille, Jumalan puhetta ahdistuneelle sielulle. Minulle tämä kertoo siitä, että Jumalan puhetta on vaikea kuulla, ellei suostu katsomaan itseään ja omaa tilannettaan rehellisesti ja mitään peittelemättä.

Matt. 3

Johannes Kastaja on vaikuttanut vahvasti ainakin omaan mielikuvaani siitä, miltä profeetta näyttää. Oikeastihan profeetat Vanhassa Testamentissa olivat useimmiten aivan tavallisia ihmisiä, jotka Jumala oli kutsunut hommiinsa. Uskoisin, että Johanneksen ulkonäköä ja elintapoja kuvataan niin tarkasti juuri siksi, että ne olivat niin merkillisiä ja poikkeavia. Jos haluaa löytää hänelle paremman vertaisryhmän, niin ehkä keskiajan kerjäläismunkit olivat sellainen porukka. Hekin olivat ihmisiä, jotka valitsivat hyvin radikaalin elämäntyylin ja noudattivat sitä pikkutarkasti. Heitä pidettiin arvossa tinkimättömyytensä vuoksi. He toimivat siis muille esikuvina. Samalla he tulivat nostaneeksi riman aika korkealle. Tietenkään he eivät ajatelleet, että kaikkien tulisi elää kuten he, mutta siitä tuli kuitenkin ideaali. 

Mikä Johannes Kastajan viesti sitten oli? Pikaisesti vilkaisten siitä on helppo löytää yhtymäkohtia Jeesuksen opetukseen. Hänkin julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja kehotti kääntymykseen. Hänkin vastusti uskonnollista eliittiä. Mutta siihen yhtäläisyydet taitavat sitten loppua. Hänen sanomansa vaikutti aika tylyltä. Tehkää parannus tai kuolette! Jäin miettimään sitä, millä tavalla tämä oli valmistanut tietä Jeesukselle. Mikäli oikein ymmärsin, niin Johannes saarnasi aika monta vuotta. Voisin kuvitella, että ankara parannussaarna oli vaikuttanut ihmisten käsityksiin Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan. Heidät oli kastettu parannukseen, mutta miten uusi elämä mahtoi käytännössä sujua? Tuskin kovin hyvin. Voin hyvin ymmärtää, miksi Jeesuksen sanoma upposi tällaiseen maaperään. Voisi ehkä sanoa, että Johanneksella oli tarkka ymmärrys ongelmasta, eli ihmisten syntisyydestä, mutta vain kalpea aavistus sen ratkaisusta.

Marko

Ps. 54

Tämän päivän psalmin lähtötilanne muistuttaa toissapäiväistä. Taas kerran joku oli paljastanut Daavidin olinpaikan murhanhimoiselle Saulille ja taas kerran Daavid päätti tehdä tuntemuksistaan laulun. Toissapäivän psalmissa hän kuulosti katkeralta ja kostonhimoiselta. Tänään sävy on pelokas, ehkä jopa epätoivoinenkin. Daavid tarrautuu kynsin ja hampain ajatukseen Jumalan hyvyydestä ja suuruudesta. Ikään kuin hän sanoisi jotenkin näin: ”Sinä olet hyvä ja voimallinen Jumala, etkö olekin.”

Tämä psalmi vie ajatukseni Paavalin kehotukseen ”kiittäkää joka tilassa.” Kun oma tilanne näyttää epätoivoiselta, niin kiitos voi tuntua aika vieraalta ajatukselta. Pointtina ei olekaan kiittää siitä tilanteesta, vaan kiittää siitä tilanteesta huolimatta.  Näinhän Daavidkin päivän tekstissä tekee. Hän ei ollenkaan kaunistele ongelmiaan, vaan kertoo avoimesti Jumalalle, miten asiat ovat. Mutta se ei estä häntä kiittämästä ja ylistämästä. Tarkoitus ei ole psyykata itseään unohtamaan tosiasiat, vaan nostaa katse oman tilanteen ulkopuolelle kohti Jumalaa.

Matt. 2

Tekstin tärkein viesti minulle on se, että Jeesus perheineen joutui elämään pakolaisena. Matka Egyptiin oli pitkä ja vaarallinen, eikä paluuta vanhaan enää ollut. Minusta tämän kertomuksen pitäisi ratkaista se, miten me itse suhtaudumme keskellämme eläviin pakolaisiin tai maahanmuuttajiin. Usko Jeesukseen merkitsee haastetta asettua heikoimpien puolelle ja näin julistaa Jumalan valtakuntaa, jossa asetelmat ovat usein hyvin toisenlaisia kuin mihin on totuttu. Siellä suurin on se, joka palvelee ja lapsenmieliset ovat autuaita. Ja tosiaan talliin syntynyt ja myöhemmin Egyptissä pakolaisena elänyt Jeesus on maailman vapahtaja. Oikein ymmärrettynä tämä on vapauttavaa. Vastavoimana tälle kaikelle päivän luvussa on Herodes, joka omaa asemaansa ja valtaansa pönkittääkseen turvautuu hirveään väkivaltaan. Hän ei ehkä itsekään tajunnut, kuinka vahvasti hän oli sidottuna omaan vallanhimoonsa. Kuninkuus oli joka tapauksessa hänelle niin tärkeää, että hän oli valmis jopa tapattamaan pieniä lapsia.

Marko

Ps. 53

Onko moraalitonta ajatella, että Jumalaa ei ole olemassa? Psalmin kirjoittaja tuntuu olevan sitä mieltä. Tietenkin tämä pitää ymmärtää sen aikaista tilannetta vasten. Ymmärtääkseni siihen aikaan ei käytännössä ollut ollenkaan varsinaisia ateisteja. Tässä psalmissa  puhutaan muiden jumalien palvelijoista, jotka eivät uskoneet Herraan. Kenties valloittajista, jotka ovat hyökänneet Israeliin. Tai sitten vallanpitäjistä, jotka ovat alkaneet palvella Baalia tai muita naapurikansojen jumalia. Näissä uskonnoissa ei niinkään välitetty oikeudenmukaisuudesta, vaan voimasta. 

Yleisestikin uskomme määrittää arvomme.  Jos seuraamme julmaa jumalaa, niin meistä tulee usein itsestämmekin julmia. Jos jumalamme on, antiikin kreikkalaisten jumalien tapaan, turhamainen ja itsekäs, niin sallimme itsellemmekin helpommin tuollaisia asioita. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tuollaisten jumalien palvelija voisi tehdä hyviä tekoja. Totta kai voi ja usein tekeekin. Mutta se merkitsee sitä, että tiukan paikan tullen hänen ”sisäinen kompassinsa” on vinossa ja antaa vääriä signaaleja.

Tämä vie ajatukset meidän aikaamme. Nykyäänhän on yleistä olla aito ateisti ja se tarkoittaa sitä, että elämässä vaikuttavat arvot ja asenteet pitää valita itse, ilman minkään jumalan tai uskonnon antamaa selkänojaa. Mietin vain, että kuinkahan hyvin se onnistuu. Tämän psalmin perusteella ei kovin hyvin. Totuuden etsintä on nimittäin samalla myös Jumalan etsintää. 

Matt. 1

Joosef näki unessa Herran enkelin ja se oli niin vaikuttava, että hän päätti mennä Marian kanssa naimisiin. Olen kuullut tämän kertomuksen tietysti jo lapsena, joten olen usein suhtautunut siihen itsestäänselvyytenä. Tietenkin Joosef uskoi uneensa, jossa enkeli kertoi, että hänen tulevan vaimonsa raskaus on lähtöisin Pyhästä Hengestä! Minulle tämä kertoo siitä, että Joosefkin oli valittu tehtäväänsä. Hän ei ole kovin isossa roolissa Uudessa Testamentissa, mutta ilman häntä kaikki myöhäisemmät tapahtumat olisivat jääneet toteutumatta.

Enkeli käski antaa pojalle nimeksi Jeesus, joka alaviitteen mukaan tarkoittaa ”Herra pelastaa”. Tätä perustellaan Jesajan kirjan kohdalla, jossa sanotaan näin:

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ,ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.”

Jumalan pelastus on siis sidottu Hänen läsnäoloonsa. Jumala ei pelasta kaukaa, vaan tulemalla lähelle ja auttamalla.

Marko