Tekijä: Tiina

Paavali aloittaa kirjeensä aina toivottamalla Jumalan armoa ja rauhaa. Sitten hän usein jatkaa kertoen rukoilevansa kirjeen saajien puolesta. Rukouksissaan hän kiittää Jumalaa siitä, millaisia saajat ovat tai siitä, mitä he ovat evankeliumin eteen tehneet. Näinhän tämäkin kirje alkaa. Uskon, että tessalonikalaisista tuntui tosi hyvältä lukea kirjettä. Ainakin minusta olisi tuntunut kivalta. 

 

Kuulen tässä samalla myös Isän asenteen lapsiaan kohtaan. Isä rakastaa. Hän kehuu ja rohkaisee. Hän on luonut potentiaalin jokaiseen lapseensa ja haluaa saada jokaisen kukoistamaan sillä paikalla ja niissä tehtävissä, mitkä hän on jokaiselle suunnitellut. Olen ihaillen seurannut meidän lapsenlapsien kasvatusta, vanhemmat osaavat upean positiivisesti kannustaa lapsiaan. Kehuen ja rohkaisten auttaa vaikeissakin tilanteissa. Hyviä kannustavia sanoja ei säästellä vaan ne sanotaan ääneen kaikkien kuullen!

 

Me jokainen tarvitsemme kuulla rakastavia ja hyväksyviä, ihailevia sanoja. Pidin sylissäni lapsenlasta ja luettelin hänelle läheisten ihmisten nimiä ja kerroin, että he kaikki rakastavat sinua. ”Olet rakas ja olet ihana”. Kun olin päässyt nimirimpsun loppuun, kuulin pienen kuiskauksen korvani juuresta: ”Uudelleen!” Niinpä. Me jokainen tarvitsemme yhä uudelleen ja uudelleen kuulla sen, että olemme rakkaita, olemme ihania, hyväksyttyjä. Tarvitsemme tulla huomatuiksi, kiitetyiksi ja kehutuiksi.

 

Me ihmiset emme aina osaa tai huomaa riittävästi tätä kertoa, mutta Isä osaa ja haluaa. Päivittäin vaikka monta kertaa ja aina uudelleen ja uudelleen. ”Sinä olet minun rakas lapseni. Iloitsen sinusta. Hienosti tehty. Kiitos!” 

 

Ketä voisi tänään kiittää ja kertoa, että hän on rakas ja tärkeä?

Tänään Paavali antaa vielä kirjeen lopuksi ohjeita ja lähettää terveisiä. 

 

Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolesta. Siis rukous on tärkeä juttu! Hellittämättä, jatkuvasti ei kukaan omin voimin jaksa, mutta Pyhä Henki on meidän voimamme tässäkin. Jo huokaus, yksikin sana tai ajatus ovat hyviä rukouksia. Pyhä Henki myös tuo mieleemme ihmisiä ja asioita, joita on hyvä rukoilla.  

 

Suhtautua viisaasti, puhua ystävällisesti suolalla höystettyjä sanoja. Pitää tietää, miten kenellekin vastata. Meitä kutsutaan siis olemaan valmiina kertomaan Jeesuksesta toisille. Mutta kannattaa muistaa, että vain sopiva määrä suolaa saa ruuan maistumaan hyvältä, kun taas liian suolaisen sylkäisee suustaan pois. Voimme pyytää, että Pyhä Henki johdattaa meille räätälöityjä tilanteita ja antaa rohkeutta sekä oikeita sanoja. Pyhä Henki johdattaa meitä hyvin henkilökohtaisesti ja meidän persoonaan sopien ja toki kuulijan persoonaan sopien!

 

Terveiset ja kuulumiset ovat tärkeitä! Minä olen usein Mikalta kysynyt hänen palatessaan reissusta, että lähettikö joku terveisiä? Ihan vaan senkin takia, ettei Mika unohda kertoa! Ja kyllä, useimmiten joku lähetti terveisiä ja se ilahdutti. Maahanmuuttajat aina tervehtiessään kysyvät: ”Mitä kuuluu?” Yleensä vastaus puolin ja toisin on: ”Kiitos hyvää!” Vaikkei ehkä aina oikeasti pelkästään hyvää kuulukaan. Mutta silti kysyminen on tärkeä asia. Se on ikäänkuin lupa, että voin kertoa myös sen, ettei kuulukaan niin hyvää. Ja voin pyytää rukousta puolestani. Paavalikin muuten pyysi rukousta puolestaan!

 

Niinpä. Tänään kuulostelen kenen puolesta Pyhä Henki muistuttaa rukoilemaan. Opettelen olemaan valmiina myös vastaamaan, jos joku haluaa kuulla Jeesuksesta. Kyselen kuulumisia ja lähetän terveisiä!

 

Rakkain terveisin – olisi jo kiva nähdä ihan kunnolla!

Päivän kolossalaiskirjeen luku on otsikoitu ”Kristityn uusi elämä”. Tänään saamme myös pukeutumisohjeita! Miten meidän Jeesuksen seuraajien tulisi pukeutua? 

 

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen, kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne vaikka teillä olisi moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” Kol 3:12-14.

 

Olen nuorempana ollut sairaalassa töissä. Töihin mennessäni laitoin sairaanhoitajan valkoisen työpuvun päälleni. Ja samalla työvaatteen pukemisen kanssa puin päälleni hoitajan töyroolin. En kokenut sitä mitenkään huonona asiana vaan päinvastoin. Se työvaate ja se rooli olivat minun tukenani työssäni. Ehkäpä näissä Paavalin kirjoittamissa pukeutumisohjeissa on jotain samaa. Saamme pukeutua meille annettaviin vaatteisiin, varustuksiin. Pyhä Henki pukee meitä aina uudelleen ja uudelleen, jotta uudistuisimme ja oppisimme yhä paremmin tuntemaan Luojamme ja tulisimme aina enemmän ja enemmän Hänen kaltaisikseen. Kol 3:10. Jotta meistäkin välittyisi Jeesuksen rakkaus. Hänen tuoma toivo ja rohkaisu. Jeesuksen ilo ja rauha. Jeesuksen armollisuus ja anteeksianto.