Tekijä: Tiina

Tämän päivän Apostolien luvun äärellä mietin kahta asiaa. 

 

Kuinka kiitollinen olenkaan seurakuntaperheestä ja rukoilevista sisaruksista! Elämän eri vaiheissa olen kokenut hyvin selkeästi sen, miten rukoukset ovat kantaneet. Monta kertaa on paljon helpompaa uskoa rukousten tulevan kuulluiksi, kun yhdessä rukoillaan. Jatketaan siis rukousta toinen toistemme puolesta. Iloitaan ja kiitetään rukousvastauksista. Ja silloin kun vielä odotetaan vastauksia, niin odotetaan yhdessä, kestäväisinä toisiamme rohkaisten ja toivoa tuoden.

 

Peilasin lukua myös tämän hetken Ukrainan sotauutisiin. Luin juuri Seurakuntalainen.fi -sivustolta haastattelun, jossa suomalainen Katariina Oja kertoo kuulumisia Kiovasta. Hän on siellä YWAMin tiimissä auttamassa. Hän kertoo, kuinka selkeästi he siellä tuntevat rukousten voiman. Ja kuinka myös sotilaat kertovat tilanteista, joissa kokevat Jumalan varjelevan heitä. Katariina pyytää, että me täällä Suomessa jatketaan rukousta kestäväisinä. Rukoillaan myös sitä, että tämä kaikki saisi meitä länsimaisia ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Herra, armahda meitä.

Corneliuksen luona vierailtuaan Pietari joutui Jerusalemissa tekemään selkoa siitä, miksi oli kertonut Jeesuksesta muillekin kuin ympärileikatuille juutalaisille. Kuultuaan Pietarin selityksen kaikki lopulta iloitsivat siitä, että Jumala oli avannut pakanoillekin oven pelastukseen.

 

Jo Aabrahamille Jumala lupasi, että se siunaus, jolla hän Aabrahamia siunaa tulee maailman kaikille kansoille, 1 Moos 12:3. Jeesus itse sanoi Nikodeemuksen kanssa keskustellessaan: ”Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”, Joh 3:14-16.

 

Jeesuksen sovituskuolema koskee siis aivan kaikkia ihmisiä. Meillä – ainakin minulla – on taipumusta mittailla syntejä. Itseni mittaan helposti siivosyntisten joukkoon. Mutta pyhän Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla – siivosyntiset yhdessä julkisyntisten kanssa – anteeksiantamuksen tarpeessa. 

 

Meidän tehtävämme ei ole etukäteen määritellä kenelle kertoa Jeesuksesta ja kenelle ei. Meitä kutsutaan yksinkertaisesti kertomaan Jeesuksesta ja hänen rakkaudestaan kaikille kansoille, jokaiselle ihmiselle niin, että jokainen kuulija voi itse päättää, miten tähän viestiin suhtautuu. 

 

”Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” , Matt 28:18-20

Tänään seurataan Pietarin ja Corneliuksen kohtaamista. Jumala johdatti heitä kumpaakin ihmeellisesti enkelin ja näkyjen kautta. Oli varmaan kyse sen verran tärkeistä ja isoista asioista, että tarvittiin tällaista erikoista rohkaisua, että Pietari uskalsi lähteä Corneliuksen matkaan. 

 

Jumalalla on meidän jokaiselle hyvä suunnitelma, meille paras. Hän toivoo, että me haluaisimme kysyä Hänen suunnitelmaansa. Hän haluaa johdattaa meitä ja hänellä luovuutta ja keinoja riittää. Joskus johdatus on hyvin arkista, pieniä vihjeitä ja vinkkauksia. Joskus johdatusta joutuu kysymään. Joskus tuntuu, ettei oikein saa edes vastausta. Joskus johdatus voi olla selkeää, ihmeellistäkin. Olet varmaan itsekin sen huomannut? 

 

Kerron yhdestä – ehkäpä minulle itselleni hauskimmasta johdatuksesta. Osa teistä on tämän varmaan jo kuullutkin. Elettiin 80-luvun puolta väliä ja asuimme tuolloin Helsingissä. Mika oli valmistumassa teologisesta ja mietimme, minne muuttaisimme. Me halusimme muuttaa Kuopioon. Siinä vaiheessa ei ilmassa ollut sen kummempaa kuin, että Kuopio tuntui kivalta paikalta ja sijaitsi sopivalla kohdalla Suomen karttaa. 

Mikaa pyydettiin KRS:n opiskelijatyöhön ja niinpä menimme keskustelemaan asiasta. Meille ehdotettiin Vaasaa ja Oulua. Palaverin päätteeksi sovittiin, että mennään käymään Oulussa. Lähtiessä Mika vielä sanoi, että olisimme kyllä halunneet Kuopioon! Siinä vaiheessa haastattelija innostui ja kertoi, että hän itse on menossa ensi viikolla Kuopioon, koska sinne oli pyydetty opiskelijatyöntekijää…. Voitte arvata hämmästyksen! Sovimme, että katsotaan tämä Kuopio -kortti ensin. Kotiin palattua eteisen lattialla meitä odotti päivän posti. Lattialla lojui lehti, minkä kannessa oli kuva Kuopion torilta ja siinä luki isolla teksti ”Kuopio kutsuu”. Katsoimme toisiamme hymyillen. Mutta minulle, K-kauppiaan tyttärenä, vielä syvempi merkitys oli sillä, että kyseessä oli K-kaupan Pirkka -lehti. Sydämessä ailahti, että Jeesus tuntee minut tosi tarkkaan. Ja kyllä me sinne Kuopioon muutimme.