Tekijä: Tiina

Tämän päivän Apostolien tekojen luvussa kerrottu Saulin kääntyminen on koskettavaa luettavaa. Saulilla oli vahva missio kristittyjen vainoamisessa. Hän oli ollut aitiopaikalla seuraamassa Stefanoksen kivittämistä. Hän oli täynnä vihaa ja murhanhimoa. Mikään selittely tai asioiden todistelu tai väittely ei olisi voinut hänen päätään ja ajatuksiaan kääntää. Muutokseen tarvittiin kohtaaminen. Jeesus itse tuli ja kohtasi Saulin. Kohtaamisen voima oli järkyttävän suuri, se riisui Saulin aseista ja muutti hänet. Tämän kohtaamisen seurauksista saamme mekin nauttia!

 

Ehkäpä olen kertonutkin tämän tapauksen, mutta kerronpa sitten uudestaan. Olimme -90 luvun lopulla Tervonsalmen kesäjuhlilla. Mika oli puhumassa ja minä istuin penkillä perinteisessä kesäjuhlateltassa. Mikan aiheena oli Hesekielin kirjan kohta, missä temppelistä lähti virta, Hes 47. Samaan aikaan tuli pelottavan kova ukonilma jyrinöineen ja rankkasateineen. Kovan jylinän ja kaatosateen äänen yli juuri ja juuri kuului Mikan puhe. Seurasin jännittyneenä, milloin telttaankin tulee kaatamalla vettä. Istuessani katsoin ylös ja huomasin, kuinka teltan tukipuun reiästä tuli vettä tippa silloin toinen tällöin. Ja samaan aikaan ulkona vettä tuli taivaan täydeltä. Koin Jumalan puhuvan minulle tuolloin: ”Hänen suuruutensa ja voimansa on kuin se kaatosade ulkona, mittaamattoman valtava. Ja se, mitä minä ihmisenä pystyn ottamaan vastaan on, tippa silloin toinen tällöin.” 

 

Saul taisi saada ämpärillisen vettä päälleen. Olipa sitten kyse tipasta tai ämpärillisestä niin tarvitsemme näitä kohtaamisia. Tänään rukoilen vanhan laulun sanoin: ”Tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla, voimaasi tarviin, oi Jumalain!”

Eilisen luvun lopussa kerrotaan siitä, kuinka kuulijat raivostuivat Stefanoksen puheista ja sitten kivittivät hänet. Tämän päivän luvussa vainot jatkuvat. Seurakuntalaiset hajaantuivat pakon edessä ja samalla viesti Jeesuksesta levisi laajemmalle. Filippos oli yksi niistä, jotka Stefanoksen kanssa valittiin diakoneiksi. Hänkin oli täynnä Pyhää Henkeä, kertoi Jeesuksesta ja teki ihmetekoja. Monet halvaantuneet ja rammat paranivat ja monet vapautuivat pahoista hengistä. Ihmeelliseltä kuulostaa myös tuo kohtaaminen etiopialaisen hoviherran kanssa! 

 

Pyhä Henki on elintärkeä osa meidän kristittyjen elämää. Hän auttaa meitä uskomaan Jeesukseen, opettaa tuntemaan Jeesusta. Hän juurruttaa meidät Jeesuksen rakkauteen. Antaa meille oikean identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina. Hän kertoo meille, milloin olemme tehneet väärin ja myös sen, että saamme anteeksi. Pyhä Henki varustaa meidät kaikilla hyvillä lahjoillaan, että voisimme elää mielekästä elämää sillä paikalla, jonka Jumala meille jokaiselle on rakkaudessaan suunnitellut. Kuinka ihmeellinen Pyhä Henki onkaan palvellessaan meitäkin. 

 

Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa. Eilisen luvussa hänen kerrotaan tehneen suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ja niinpä hän joutui syytettyjen penkille ja pääsi pitämään puolustuspuheen. Lukiessani jäin miettimään Jumalan suunnitelman aikajanaa. Ja VT:n henkilöiden sitkeyttä joutuessaan odottamaan Jumalan lupauksen toteutumista. 

 

Abraham sai suuren lupauksen jo ennen kuin lähti edes liikkeelle uuteen maahan, jonne Jumala häntä kutsui, 1 Moos 12:1-4. Jumala lupasi Abrahamille maata, suuren joukon jälkeläisiä sekä siunauksen, joka tulee kaikelle kansalle. Abraham ei päässyt helpolla. Iisakin syntymä oli monen koetuksen ja pitkän odotuksen sekä ihmeen takana. Lupaus suuresta joukosta jälkeläisiä alkoi siten toteutumaan. Mutta Abraham itse ei päässyt Luvattuun maahan. 

Historian kertaus jatkuu Joosefin elämän vaiheiden kautta eteenpäin.

Tässä välissä historian kertausta on jae 17: ”Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Aabrahamille antamansa lupauksen.” Se on ikäänkuin rohkaisu, että jaksakaa vielä, sillä Jumalan lupaus on edelleen voimassa. 

Aikaa kului ja tuli Mooseksen vuoro johtaa kansaa Luvattuun maahan. Matka oli täynnä haasteita, koska kansa niskoitteli Jumalaa vastaan. Joosuan johdolla viimein saavuttiin Luvattuun maahan. Pakkosiirtolaisvaiheiden ja vuosisatojen jälkeen Jeesus syntyi Vapahtajaksi. Hänen kauttaan siunaus oli luvattu meille kaikille. ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Luuk 2:11.

 

Jos tänään tuntuu siltä, että Jumala on unohtanut lupauksensa, niin ehkäpä tämän luvun historian kertaus antaa uuden näkökulman? Jumala ei ole unohtanut lupaustaan. Hän muistaa lupauksensa ja vie aloittamansa työn päätökseen, koska Hän on uskollinen. Hän rohkaisee tänään luottamaan siihen, että ”Yhä lähemmäs tulee se aika, jolloin Jumala täyttää lupauksensa.” 

 

”Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!” Ps 27:14.